Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Pina

17.08.2012 12:05
Hyppää!

Haukottelin väsyneen oloisena päästessäni koulusta kotiin. Koulu oli alkanut pari päivää sitten, ja heti oli kamalasti läksyjä opettajilta. Tallillekaan en pääsisi enää kovin usein, mikä harmitti. Tänään olin kyllä päättänyt lähteä tallille pariksi tunniksi, voisin vaikka hoitaa iltaruokinnan samalla. Olin sisaruksistani viimeisin kotona, mutta äiti ja isä olivat vielä töissä.
”Pinaaa… Sun pitää viedä Rolle ulos!” isosiskoni huusi yläkerrasta, kun suljin etuoven takanani.
”No ei pidä! Mä vein aamulla ja sitä paitsi mulla on kiire tallille.” vastasin päättäväisesti heittäen koulukassin eteiseen.
Tuttu collie tuli tervehtimään, ja rapsuttelin sitä hetken.
”Voi sua Rolle, kukaan ei halua susta huolehtia. Ottaisin sut mukaan, mut en voi hoitaa Demoa ja pitää sua silmällä samaan aikaan.” sanoin koiralle anteeksipyytävästi.
Vaihdoin ratsastusvaatteet päälle ja nappasin omenan keittiöstä.
”Moikka!” huikkasin lähtien ulos ratsastuskassi käsivarrellani.
Olin viikonloppuna käynyt tallikaupassa ostamassa Demolle oman harjapakin ja uudet harjat, hikiviilan, ja talliloimen olin saanut ilmaiseksi. Pyöräilin pikaisesti tallille, ja saavuin tallipihaan läähättäen kuin koira. Jätin pyörän parkkipaikalle ja lähdin kävelemään toimistolle. Melkein kaikki hevoset olivat tarhoissaan, muutamia en nähnyt. Arvailin että kohta varmaan alkaisi ratsastustunti. Kiiruhdin toimistoon, ja Hydro oli juuri nousemassa työpöytänsä takaa.
”Ai hei, Pina.” Hydro moikkasi.
”Moi!” tervehdin hieman läkähtyneenä.
”Tulit varmaan Demoa hoitamaan.” Hydro sanoi.
”Jep, ja myös hoitaisin iltaruokinnan tänään.” vastasin.
”Sepä kiva! Muuten, Demo olisi menossa koulutunnille kuudelta.” Hydro kertoi.
”Aijaa… Mutta eikö Demo painotu esteille?” kysyin hämmentyneenä.
”Juu, mutta yksi tuntilainen halusi sitä kokeilla, ja se tekisi hyvää myös Demolle. Ja se on kokeneiden tunti. Mutta nyt minun pitää mennä, on tunti opetettavana…” Hydro sanoi ja lähti tallia kohti.
En ehtinyt kysyä, voisinko irtohypyttää Demoa, mutta ajattelin että se on ihan ok. Lähdin Demon tarhalle hakemaan ponia.
”Demoo!” kutsuin mustaa ponia.
Ori katseli minua hetken, ja jatkoi sitten ruohon repimistä aidan alta.
”Demo!” käskin napakasti, ja avasin portin.
Digi hiukan pelästyi ja ravasi pois korvat luimussa. Demo ravasi ympyrää.
”Seeeis…” pyysin hitaasti.
Demo kuunteli, ja pysähtyi. Kävelin oriin luokse ja rapsutin tämän otsaa.
”Hyvä poika.” sanoin ja tarjosin ponille porkkanan palasen.
Napsautin riimunnarun riimuun ja talutin oriin talliin sen rouskuttaessa porkkanaansa. Olin juuri viemässä Demoa pesukarsinaan, kun pysähdyin äkkiä. Kaikki pesuboksit olivat täynnä! Tuntilaiset varmaan, ajattelin pudistaen päätäni. Ei auttanut muuta kuin hoitaa poni karsinassaan. Talutin oriin karsinaansa melkein tallin perälle ja sidoin riimunnarun karsinan kalteriin. Demo oli energisellä päällä, eikä malttanut pysyä paikoillaan vaikka sidottuna olikin. Otin Demon uudesta harjapakista kumisuan esiin. Ponin musta turkki oli pölyinen ja likainen, ja meillä oli hiukan kiire. Harjasin Demon sualla pyörivin liikkein kauttaaltaan. Lika pöllysi ja silmät kirveli, olipas tuo likainen! Saatuani kaikki näkyvät liat pois, laitoin suan takaisin ja otin pehmeän bodyharjan. Harjasin sillä ripeästi uudestaan, harjaten myös herkimmät alueet. Ajattelin, että jos irtohypytyksen jälkeen olisi vielä aikaa, voisin harjata ponia lisää. Puhdistin tietysti kaviot, ja tarkistin että kengät olivat paikallaan. Harjauksessa ei mennyt kuin kaksikymmentä minuuttia. Laitoin harjat ja kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja vein pakin satulahuoneeseen. Laitoin myös uuden loimen kaappiin ja hikiviilan harjapakkiin. Otin mukaan suitset, juoksutusliinan, hivutussuojat, ja juoksutusraipan. Palasin Demon karsinalle, ja siellä ori seikkailikin vapaana.
”Mitäääh…” sanoin ajatukseni ääneen.
Poni oli repinyt solmun auki, ja raahasi nyt valkoista riimunnarua jaloissaan.
”Herranjestas…” mumisin itsekseni kun poimin likaisen narun maasta ja sidoin sen uudelleen kalteriin.
Laitoin oriille hivutussuojia, kun yhtäkkiä kuului kamala kolaus, ja kaikki tapahtui salamannopeasti. Ori nousi takajaloilleen, riuhtaisi riimunnarun irti kalterista, ja melkein talloi minut pyörähtäessään ympäri. Istuin silmät suurina karsinan nurkassa, pillastunut poni toljottaen minua suoraan silmiin.
”Sooo…” sanoin hiljaa, melkein kuulumattomasti.
Poni näytti rauhoittuvan. Nousin hitaasti ylös ja otin riimusta kiinni.
”Noin, eihän se ollut kamalaa!” sanoin iloisemmin ja sidoin oriin taas kalteriin.
Demo hiukan aristeli kun laitoin suojia uudelleen, mutta ei sen pahemmin jännittänyt enää. Laitoin vielä Demolle suitset päähän ja kuolainrenkaaseen liinan kiinni, ja sitten lähdettiin pihalle päin.

Ulkokentällä ratsastelivat tuntilaiset, joten kiersimme toiselle puolelle pikkukentälle. Onneksi se oli sentään tyhjä, ja sopivan kokoinen. Päätin lämmitellä oria hetken liinassa, ja sitten kokoaisin esteet ja hypittäisiin. Menin kentän keskelle ja lähetin oriin kauemmaksi leikkimieliselle uralle.
”Käynti!” sanoin tomerasti napauttaen raippaa oriin takana.
Demo siirtyi reippaaseen käyntiin. Ensimmäinen kierros oli hieman hassunmuotoinen, kun aitaa ja ympyrän muotoista uraa ei ollut. Seuraava kierros meni jo paremmin, ja Demo kulki nätisti suhteellisen pyöreää uraa. Pidin oria käynnissä muutaman kierroksen molempiin suuntiin, ja pyysin sitten ravia. Demo ravasi hyvin, vaikkakin vielä sitä samaa pitkää ravia. Annoin oriin purkaa energiaansa ravissa pari kierrosta.
”Seeeiss.” sanoin hitaasti, mutta napakasti.
Demo hidasti hiukan epäröiden, mutta pysähtyi sitten kokonaan.
”Käynti!” pyysin uudelleen, ja parin käyntiaskeleen jälkeen käskin raviin.
”Laukka!” käskin ja napautin raippaa hiekkaan oriin takana.
Ori siirtyi laukkaan ja päästeli oikein kunnolla pari kierrosta pukkien kera. Vaihdoin suuntaa ja nyt Demo laukkasi hallitummin. Annoin oriin laukata vielä pari kierrosta, ja hidastin sitten ravin kautta pysähdykseen.
”Hienosti.” kehuin rapsuttaen ponin harjaa.
Annoin sille leivänpalasen palkkioksi ja sidoin sen hetkeksi aitaan. Hain pari puomia, ja asettelin ne ympyräuralle. Asetin ne ensin käyntipuomeiksi. Hain Demon ja pyysin taas käyntiä. Ori lähti käyntiin ja ylitti puomit kuin ne eivät olisi siellä olleetkaan. Menimme vielä kerran niitten yli, ja sitten asettelin ne ravipuomeiksi.
”Ravi!” käskin napakasti, ja napautin raippaa kaksi kertaa.
Ori siirtyi käyntiin, ja sitten raviin. Poni ei edes vilkaissut puomeja ylittäessään niitä, eikä se osunut yhteenkään. Toinen kerta vielä, ja sitten pyysin käyntiin ja sidoin oriin aitaan. Keräsin puomit pois ja aloin kokoamaan esteitä uralle. Laitoin jokaiseen pitkään päätyyn kaksi estettä viiden laukka-askeleen etäisyydelle toisistaan. Tein kaikista ensin n. 40cm korkuisia ristikkoja. Kun esteet olivat valmiit, talutin Demon uralle pitkän sivun alkuun ja irrotin liinan suitsista. Peräännyin itse kauemmaksi. Demo katseli minua kysyvästi.
”Laukka!” käskin reippaalla äänellä ja napautin raippaa oriin takana.
Demo siirtyi käynnistä raviin, ja toisen raipannapautuksen jälkeen ravista laukkaan. Nyt poni tajusi, kun näki edessään ensimmäisen ristikon. Ori hyppäsi sen hilpeästi, jättäen suuren ilmavaran. Ja heti iloisesti seuraavalle ristikolle. Demo laukkasi lujaa, liiankin lujaa jos olisi ratsastaja selässä. Ori seurasi uraa ja pääsi pian kolmannelle, ja sitten neljännelle esteelle.
”Seeeis.” pyysin hitaasti, kuitenkin niin että ori kuuli.
Demon korva siirtyi minun suuntaani, ja neljännen esteen jälkeen ori hidasti laukasta raviin, ja ravista melkein heti pysähdykseen.
”Hienosti!” kehuin sitä taputtaen sen kaulaa.
Sidoin oriin aitaan taas kerran, ja menin vaihtamaan esteitä hiukan. Jätin ensimmäiset esteet ristikoiksi, ja toiset muutin samankorkuisiksi pystyesteiksi. Eli Demo hyppäisi aina ristikko, pysty, ristikko, pysty. Irrotin riimunnarun oriin suitsista ja peräännyin taas raipan etäisyydelle.
”Laukka!” käskin reippaasti, napauttaen raippaa oriin takana.
Demo siirtyi nyt suoraan laukkaan, ja tiesi jo mitä pitää tehdä. Ori hyppäsi kaikki neljä estettä vaivatta, mutta hyppytyylistä näki jo että ori tarvitsisi paljon treeniä. Ilmavaraa oli aivan liian paljon, ja välillä ori hyppäsi liian läheltä, välillä liian kaukaa.
”Riittääpi tältä päivältä.” sanoin kun ori oli pysähtynyt ja napsautin liinan sen suitsiin.
Jäähdyttelin sitä pari minuuttia käynnissä, kunnes hengitys tasaantui ja ori rauhoittui. Demo oli kyllä tuhlannut paljon energiaa, mutta ainakin sen tuntiratsastajalla ei olisi tarve pidätellä sitä. Sidoin oriin vielä viimeisen kerran aitaan, jotta saisin esteet purattua ja vietyä takaisin paikoilleen. Ei mennyt kauaa, kun olimme jo taas tallissa. Nyt löytyi tyhjä pesuboksi, ja vein oriin suoraan sinne. Sidoin sen riimustaan ja aloin riisumaan ponilta suojia. Edelliset tuntilaiset olivat jo lähteneet koteihinsa, joten pian tulisivat seuraavat. Ehtisin ehkä hetken vielä harjata Demoa, ja voisin pestä jalat. Vein varusteet takaisin satulahuoneeseen ja otin mukaan harjapakin. Jätin pakin maahan odottamaan ja otin vesiletkun käteen. Avasin hanan ja pian kylmää vettä tuli letkusta jäähdyttelemään Demon jalkoja. Suihkutin oriin jalat, ja se tuntui oikein nauttivat viileästi vedestä. Suljin hanan ja otin pakista bodyharjan. Harjasin sillä ponin kauttaaltaan, ja ehdin vielä selvittämään harjan sormin ja kammalla. Juuri kun olin laittamassa harjakampaa takaisin pakkiin, boksin eteen tuli vähän minua vanhempi tyttö ratsastusvaatteissa.
”Moi, mun pitäis nyt satuloida Demo tunnille.” tyttö sanoi.
”Joo, okei. Oon Demon hoitaja. Irtohypytin sitä äsken, joten se on vähän väsynyt.” vastasin ottaen harjapakin käteen.
”Ookei, ei se haittaa. Harjasitko jo?” tyttö kysyi.
”Joo, voit vielä puhdistaa kaviot.” vastasin ja lähdin viemään harjapakkia takaisin kaappiini.

Olisi vielä kaksi tuntia aikaa iltaruokintaan. Mitä ihmettä voisin tehdä, ajattelin. Päätin mennä kysymään Hydrolta. Kävelin tuntiratsukoiden perässä ulkokentälle, ja siellä Hydro istuikin aidalla vihko kädessä.
”Moi Hydro.” sanoin aidan toiselta puolen.
”No moi! Mitäs teitte Demon kanssa?” Hydro kysyi, keskittyen vielä vihkoon.
”Irtohypytin sitä vähän pikkukentällä. Mutta piti kysyä…” yritin sanoa.
”Kaikki käyntiin alkulämmittelyt!” Hydro huusi keskeyttäen minut.
”Niin piti kysyä, olisiko mitään mitä voisin tehdä? Kun iltaruokintaan on vielä aikaa…” kysyin nopeasti.
”Ai, joo. Voisit vaikka ottaa Chilin ja tulla tähän ratsastelemaan.” Hydro ehdotti, kääntäen nyt katseensa minuun.
”Ai tunnillekko?” kysäisin vähän hämmentyneenä.
”Ei, ihan tohon toiselle puolelle itse treenaamaan. Ei tarvii mennä mitään huippukoululiikkeitä, ihan vaan peruslämmittely, pohkeenväistöä, avoa ja sulkua. Chili on ratsastaessa reipas, mutta osaa keskittyä. Hoitaessa rauhallinen, niin voit pitää sitä vapaana karsinassaan. Ja Chili on ysitarhassa.” Hydro kertoi.
”Okei, kiitti.” sanoin ja lähdin hakemaan Chiliä tarhastaan.
Siellä ori tarhailikin rauhallisesti Royn kanssa.
”Chili.” kutsuin kokeillakseni jos ori tulisi portille.
Ori nosti päätään ja alkoi sitten tallustella portille. Roy katseli kauempaa hieman jännittyneellä katseella.
”Moi Chili.” sanoin rapsuttaen oriin otsaa kun se tuli portille.
Avasin portin ja napsautin riimunnarun siniseen riimuun. Suljin portin perässämme ja talutin Chilin talliin karsina numero yhteentoista. Jätin oriin hamuilemaan maahan tippuneita heinänkorsia sillä välin kun kävin hakemassa harjoja harjakorista. Otin vain bodyharjan ja kaviokoukun, sillä ori vaikutti aika puhtaalta. Chili nautti harjaamisesta, ja pysyi kokoajan paikallaan. Harjasin sen kunnolla kauttaaltaan, ja puhdistin myös sen kaviot. Chilin kaviot olivat jättimäiset Demon kavioihin verrattuna! Mutta olihan Chili paljon Demoa korkeampi ja isompi. Hyvin lihaksikas ja vahvan näköinen. Harjauksen jälkeen vein harjan ja kaviokoukun takaisin koriin ja menin satulahuoneeseen etsimään Chilin varusteita. Jokaisella tallin asukkaalla oli omalla nimellä varustettu satulateline, suitsikoukku, ja suojakori. Etsin Chilin varusteet, ja otin käsivarrelleni painavan mustan koulusatulan. Sen alle tuli sininen romaani ja valkoinen huopa. Oriilla oli perinteiset englantilaiset suitset nivelkuolaimen kera. Satula ja suitset kädessä lähdin takaisin Chilin karsinalle. Ori vaikutti innostuneelta kun sai satulan selkäänsä. Kuolaimet se otti helposti, ja pian lähettiinkin ulkokentälle. Tuntilaiset harjoittelivat pohkeenväistöä ravissa. Hydro avasi minulle portin ja osoitti kentän toista päätä. Menisimme sinne ratsastamaan. Talutin Chilin kentän toisen puoliskon keskelle ja kiristettyäni vyön ja laskettuani jalustimet nousin satulaan. Chili odotti kärsivällisesti kunnes sain jalustimet säädettyä. Pian annoin pohkeita ja Chili lähti käyntiin. Lämmittelimme käynnissä ja ravissa noin vartin, tehden voltteja, kaarteita, ympyröitä, kahdeksikkoja, ja mitä muuta vaan tuli keksittyä. Chilin ravi oli reipasta, ja ori oli hyvin kuuliainen avuille. Se kulki peräänannossa ja oli hyvin herkkä pohkeille ja istunnalle. Sitä ei tarvinnut ratsastaa eteenpäin ollenkaan. Lämmittelyn jälkeen päätin kokeilla vähän pohkeenväistöä, ensin käynnissä. Käänsin oriin lyhyen sivun keskeltä suoralle linjalle, ja siitä pohkeenväistö oikealle. Chili toimi kuin unelma, osasi kaiken melkein automaattisesti. Teimme toisen pohkeenväistön toiseen suuntaan ravissa, ja sekin sujui tosi hienosti. Chili oli melkeinpä liian helppo ratsu, mutta oli ihanaa ratsastaa välillä osaavalla ja helpolla hevosella. Teimme pohkeenväistöjä vielä pari kertaa, ja annoin sitten oriin kävellä hetken pitkin ohjin. Hetken kuluttua kokosin ohjat ja pidin Chiliä kootussa käynnissä pitkällä sivulla. Siirsin sisäpohjetta eteen ja takapohjetta taakse antaen laukkapohkeet. Chili siirtyi heti käynnistä laukkaan. Laukka oli tarmokasta ja voimakasta, täynnä iloa, mutta myös hallittua ja tahdikasta. Tein pääty-ympyrän laukassa, pitkä sivu laukkaa, toinen pääty-ympyrä, ja sitten suoraan laukasta käyntiin. Seuraavaksi teimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla. Takaosa uralla, etuosa uran sisäpuolella. Chili taipui kaulastaan ja rungostaan tosi hyvin. Harjoittelimme avotaivutusta molempiin suuntiin, ja sitten otimme verkassa kahdeksikkoja ja ympyröitä. Tuntilaiset alkoivat jäähdyttelemään hevosiaan. Otin vielä Chilin kanssa pari sulkutaivutusta, ja sen jälkeen annoin sen kävellä uralla pitkin ohjin myös. Hydro odotti kunnes laskeuduin ja kävelimme yhdessä talliin.
”Tosi kivasti ratsastit Chilillä.” Hydro sanoi.
”Kiitti, se on tosi osaava.” vastasin hymyillen.
”Hoida Chili kuntoon ja voit sitten alkaa annostella hevosten ruuat. Ei tarvi tuoda hevosia sisään, mä voin tuoda.” Hydro sanoi.
Nyökkäsin ja talutin Chilin karsinaansa. Riisuin siltä varusteet ja harjasin sitä vähän ennen kuin lähtisin rehuvarastoon. Annoin sille palkkioksi porkkananpalasen, jota se rouskutti tyytyväisenä.
”Kohta saat ruokaa!” sanoin sille nauraen.
Vein varusteet takaisin satulahuoneeseen ja poikkesin nopeasti pesuboksille, jossa Demo seisoi.
”Moi, miten meni Demon kanssa?” kysyin tytöltä, joka sitä harjasi.
”Ihan hyvin, se on aika kokematon tapaus kyllä.” tyttö vastasi.
”Noh, ei se vielä paljoo kouluasioita osaa. Sitä paitsi se on esteille painottunu.” sanoin.
”Aijaa, sitä mäkin vähän aattelin. Aijotko sä vielä ottaa tän?” tyttö kysyi.
”En, voit laittaa Demon takas karsinaansa. Mun pitää mennä laittaan hevosille ruuat.” sanoin ja lähdin rehuvarastolle päin.

Rehujen annostuksessa kului tällä kertaa vain vähän yli vartti. Aloin viemään ruokia hevosille, ja yhteensä neljä kertaa piti kulkea rehuvaraston ja tallin välillä. Ruokakippo systeemi oli todella kätevä ja nopea, ja myös turvallinen. Jotkut hevoset kun vähän ahneita ja kärsimättömiä olivat. Sain hevoset ruokittua puoli yhdeksään mennessä, sitten olikin aika lähteä kotiin. Minulla oli vielä kotiläksyt tekemättä ja muutenkin huomenna alkaisi koulu kahdeksalta. Poikkesin toimistossa, mutta kun Hydroa ei sieltä löytynyt, jätin lapun kertoakseni että olin ruokkinut kaikki hevoset ja pessyt sangot. Otin ratsastuskassin mukaan ja lähdin pyöräilemään kotiin katuvalojen valaisemalla tiellä.

Vastaus:

Kivaa, uusi tarina! :) Kivaa luettavaa, kohtuullisen pitkä myös. Minun mielestä vähän liian nopeasti etenevä, varsinkin lopussa tuntui että kirjoitusmoraali oli lopuillaan. Työstäsi et paljoa kertonut, mutta riittää että ainakin teit sen. Oli kohtia jossa olisit voinut jakaa tekstin, esim. näiden lauseiden välissä: 'Kuolaimet se otti helposti, ja pian lähettiinkin ulkokentälle. Tuntilaiset harjoittelivat pohkeenväistöä ravissa.' Muuten ihan hyvä perustarina :>

Pitkä tarina +13 v€
Selkeä teksti +8 v€
Paljon vuoropuhelua +8 v€

Liian nopeasti etenevä -3 v€
Vähän kuvailuja -2 €

Työpalkka +15 v€

Yhteensä: 39 v€ + 1kk ratsastustaitoon

Nimi: Pina

08.08.2012 15:55
Treenausta & Työntekoa

Heräsin lauantai-aamuna aika myöhään, mutta ihan vain siksi koska äiti ei antaisi minun lähteä tallille ennen lounasta. Isosiskoni oli jo lähtenyt tennis-treeneihin, ja pikkuveli kaverinsa kanssa jalkkiskentälle.
”Pina! Nyt kyllä viet Rollen ulos. Koiraparka on istunut eteisessä jo ainakin tunnin.” äiti ärähti kun istuskelin ruokapöydässä.
”Joo joo…” sanoin hieman ärtyneesti, mutta oikeastaan halusin itsekin mennä ulos.
Otin Rollen hihnan eteisestä ja menin sen kanssa ulos. Rolle oli aika iäkäs koira, kohta kuusi vuotta vanha. Rodultaan se oli perinteinen collie, pitkine karvoineen. Oltiin Rollen kanssa noin tunnin lenkillä, kunnes palattiin kotiin.
”Voinko jo mennä?” kinusin äidiltä.
”Et, kunnes lounas on syöty. Mene vaikka isän kanssa kauppaan.” äiti tokaisi.
Isä oli juuri käynnistämässä autoa, kun riensin ulos ja loikkasin etupenkille.
”Ai tuletko mukaan?” isä kysyi hieman säikähtäneenä.
”Juu! Kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Voidaanko samalla käydä tallikaupassa? Voisin ostaa Demolle vähän tavaroita hoitopalkallani…” sanoin nopeasti.
”Mennään vaan.” isä vastasi ja ajettiin ensin tallikauppaan.
Isä odotti autossa kun kävin nopeasti ostamassa sivuohjat ja hivutussuojat kaupasta. Kankaiset sivuohjat tulisivat tarpeen juoksutuksessa ja hivutussuojat myös. Maksoin ostokset ja lähdimme isän kanssa ruokakauppaan.

Vihdoin ja viimein, lounas oli kokattu ja syöty, ja sain luvan lähteä tallille.
”Olethan ajoissa takaisin kotona!” äiti huusi keittiöstä.
”Juu, soittelen jos menee pitkään!” vastasin ja lähdin pihalle kassi kädessä.
Pihalla muistin, että en ollut löytänyt pyörääni eilen. Menin takaisin eteiseen ja huusin:
”Hei, missä mun pyörä oikeen on?”
”Autotallissa. Mä otin eilen, kun oli aamulla treenit tässä aika lähellä eikä isä viittiny autolla viedä.” isosiskoni vastasi keittiöstä.
”Oisit voinu kertoo!” sanoin hieman tympääntyneenä, mutta lähdin takaisin ulos ennen kuin keittiöstä kuului lisää selityksiä.
Punainen pyörä löytyi autotallista, ja hyppäsin sen kyytiin. Pyöräilin niin nopeasti kuin kassi kädessä pääsin, ja vartin kuluttua olinkin tallin parkkipaikalla. Jätin pyörän parkkiin ja pengoin kassiani lukkoa etsien.
”Missä se pahuksen lukko nyt on…” mumisin itsekseni, kun lukkoa ei löytynyt.
Taisi jäädä kotiin, ajattelin.
”No, ei kukaan kai sitä varasta.” vakuutin itselleni ja lähdin toimistoon katsomaan, josko Hydro olisi paikalla.

Koputin toimiston oveen ja astuin sisään. Hydroa siellä ei ollut, sen sijaan sohvalla istui toinen, noin samanikäinen tyttö.
”Moi, oon Lumo.” tyttö esittäytyi ja hymyili.
”Terve, olen Pina. Oletko sinäkin hoitajana täällä?” kysäisin.
”Juu, hoidan Royta. Entä sinä?” Lumo vastasi.
”Hoidan Demoa. Tiedätkö missä Hydro on?” kysyin.
”Se lähti just talliin. Sano lähtevänsä maastoon Ikaroksella.” Lumo vastasi.
”Okei, kiitti! Oli kiva tutustua.” sanoin ja lähdin tallia kohti.

Menin heti ensimmäiseen oikeanpuoliseen karsinaan, karsina numero 28:aan. Siellä se suuri ori komeilikin satula selässä. Hydro laittoi sille parhaillaan suitsia päähän.
”Moi!” tervehdin karsinan ovelta.
”Terve, Pina!” Hydro tervehti hymysuin.
”Voinko auttaa jossain?” kysyin.
”No, nyt on kyllä kaikki tallityöt tehty… Mutta jos jäät illemmalle, voisit vaikka laittaa hevosille iltaruuat. Jos haluat, voit ottaa sen työksesi. Sinun ei tarvitse kuin tehdä se kerran viikossa, ja saat sitten palkan.” Hydro kertoi.
”Kuulostaa hyvältä, voisin ottaakkin iltaruokinnan työkseni. Voin tehdä sen tänään jo.” vastasin.
”Selvä pyy, se on sitten sovittu. Hevoset ruokitaan klo 19.30, tavataan silloin rehuvarastossa niin kerron miten ruokinta hoidetaan.” Hydro sanoi ja avasi karsinaoven.
”Okei, nähdään.” sanoin ja väistin jotta Hydro pääsi taluttamaan Ikaroksen ulos.
”Demo on tarhassa. Moikka!” Hydro huikkasi.
Vein ratsastuskassini satulahuoneeseen ja laitoin uudet varusteet kaappiini. Otin riimunnarun mukaan ja lähdin Demon ja Digin tarhalle. Siellä ne ponit tarhailivatkin, Digi makasi kyljellään ja Demo repi aidan alta ruohoa suuhunsa.
”Demo!” kutsuin.
Poni nosti päänsä ruohosta ja alkoi kävelemään portille. Edistystä! Tullessaan portille annoin Demolle porkkanan ja leivänpalasen ja kehuin paljon.
”Hyvä poika!” kehaisin ja rapsutin oria korvien takaa.
Napsautin riimunnarun riimuun kiinni ja avasin portin. Digi huomasi portin auenneen ja ravisteli itsensä ylös. Talutin Demon nopeasti ulos tarhasta ja suljin portin ennen kuin Digi ehti mukaan. Kirjava poni hirnahti mielenosoitukseksi kun ei päässytkään mukaan. Talutin Demon pesuboksiin, koska tiesin että pesuboksissa hoito sujuisi paljon paremmin kuin ahtaassa karsinassa. Sidoin riimunnarun seinässä olevaan renkaaseen ja hain harjakorista pari harjaa ja kaviokoukun. Minun pitäisi ensi kerralle ostaa Demolle omat harjat ja harjapakki. Puhdistin harjat ennen kuin käytin niitä. Demo oli aika likainen, vaikka lika ei paljoa näkynyt mustassa karvassa. Harjasin ensin kovaharjalla, josta Demo ei tykännyt ollenkaan. Kuopi kaviollaan ja välillä luimi.
”Nätisti nyt!” käskin napakasti.
Kovaharjalla irtosi paljon likaa ja irtokarvaa. Pöly leijaili pilvinä ponin ympärillä.
”No huhhuh kun oot likanen!” tokaisin, kun olin harjannut ponin kauttaaltaan kovaharjalla.
Otin vielä bodyharjan käteen ja viimeistelin sillä, sekä harjasin herkimmät alueet, kuten mahanalusen, pään, ja jalat. Demo nautti bodyharjasta, ja pehmeät harjakset vähän kutittivat mahan alta. Selvitin vielä harjan ja hännän. Harja oli aika takussa, ja jouduin selvittämään sen sormin ensin. Kun isoimmat takut oli selvitetty, siistin harjan harjakammalla. Hännässä oli irtolikaa, jotka nypin pois käsin. Demo ei tykännyt siitä kun räpläsin sen häntää, vilkuili taakseen ja huiski välillä hännällään.
”Joo joo, kestä vielä hetki.” rauhoittelin sitä.
Harjasin hännän kovaharjalla, että siitä tulisi vähän alkuperäistä siistimpi. Lopuksi puhdistin kaviot kaviokoukulla ja –harjalla.

Melkein tunnin harjaustuokion jälkeen, oli aika lähteä ympyräkentälle juoksuttamaan Demoa. Tänään kokeiltaisiin sivuohjien kanssa, saadaan poni kulkemaan muodossa. Vein hoitovälineet takaisin koriin ja hain kaapistani Demon juoksutusvarusteet ja suojat. Ensiksi poni sai selkäänsä tutun juoksutusvyön, jonka kiristin sopivalle kireydelle. Seuraavaksi hivutussuojat etusiin ja takasiin. Lopuksi kapsoni päähän, keskimmäiseen renkaaseen liina kiinni, raippa ja sivuohjat mukaan, ja ulos! Taluttaessani Demoa ympyräkentälle näin kaksi ratsukkoa. Yksi oli tulossa maastosta, toinen oli tarhojen toissa puolen ulkokentällä. Kenttä oli niin kaukana, etten tunnistanut ratsukkoa, mutta arvailin sen olevan Lumo ja Roy. Maastosta tuleva ratsukko oli Hydro ja Ikaros. Ikaros oli helppo tunnistaa kaukaakin.
”Moi!” tervehdin pysähtyen Ikaroksen viereen.
Demo korskahti ja oli hieman jäykkä, vaikka ihan kiltti ori Ikaros olikin.
”Soo, nätisti nyt.” rauhoitin sitä.
”Terve, nytkö vasta ulos pääsitte?” Hydro kysyi naurahtaen.
”Juu, hinkkasin Demon ihan puhtaaksi.” vastasin virnistäen.
”Se kiiltääkin hienosti, varo vaan ettei karvat lähde!” Hydro sanoi kikattaen edelleenkin.
”Varotaan! Oliko kivaa maastossa?” kysyin.
Demo alkoi olla kärsimätön.
”Oli juu, tosi kiva päivä maastoilla. Käytiin jopa järvenrannassa hieman kahlailemassa.” Hydro vastasi.
”Kiva! Ehkä mekin mennään myöhemmin. Mutta nyt pitää mennä, Demolla on vähän liikaa energiaa…” sanoin hetkeä ennen kuin Demo alkoi raahaamaan minua innoissaan.
”Demooo!” huudahdin yrittäen pysyä ponin perässä.
Kuulin Hydron kikattavan takana, ja pian en itsekään voinut pidättää naurua. Tömähdin maahan ja liina pääsi lipumaan kädestäni. Demo vaan ravasi korvat höröllä Minnien tarhan aidalle ja ahdisti tammaa. Minnie ravasi tarhan toiseen päähän Deltan taakse piiloon. Repesin kahtia katsoessani ponin toivottomia yrityksiä, en voinut sille mitään. Pian kuitenkin nousin ylös ja pudistin hiekat vaatteistani.
”Sain juuri päivännaurut kiitos sinun ja Demon! Haeppas tuo naistenmies nyt takaisin ennen kuin se aiheuttaa Minnielle lisää traumoja.” Hydro sanoi naurukohtauksen jälkeen.
Kävelin Demon luokse ja keräsin liinan, joka oli lakaissut maasta itselleen kunnollisen hiekkakerroksen.
”Hupsu, tules nyt.” sanoin sille ja talutin yli-innokkaan oriin ympyräkentälle.
”Nyt pitää tehdä töitä ja unohtaa tammat hetkeksi.” sanoin sille sulkiessani portin perässämme.
Jätin sivuohjat aidalle odottamaan ja menin itse kentän keskelle. Demo seurasi, mutta hätistin sen uralle raipan avulla.
”Käynti!” käskin napauttaen raippaa Demon takana.
Ori siirtyi reippaaseen käyntiin. Pidin Demoa käynnissä pari kierrosta samaan suuntaan, ja sitten kokeilin pysähdystä.
”Seeeis.” sanoin hitaasti matalalla äänellä.
Demo hidasti käyntiä ja pysähtyi hetken päästä.
Siirsin raipan ponin eteen ja ori vaihtoi suuntaa.
”Käynti!” käskin uudelleen.
Demo siirtyi taas reippaasti käyntiin. Käynti oli melkein ravia toisella kierroksella.
”Soo..” sanoin melko hitaasti, ja Demo hidasti takaisin rytmikkääseen käyntiin.
”Ravi!” sanoin ja napautin raippaa Demon takana.
Ori siirtyi innokkaasti raviin. Ravi oli pitkää ja ihailtavaa kyllä. Demolle pitäisi kyllä opettaa enemmän koottuja askellajeja, että niitäkin osaa sitten mennä. Annoin oriin kuitenkin ravata pitkää ravia kierroksen.
”Soo..” sanoin, ja Demo tiesi hidastaa ravia hiukan.
Ori kuunteli todella hyvin, varsinkin äänensävyä.
Kierroksen hyvätempoisen ravin jälkeen hidastin oriin käyntiin ja vaihdoin suuntaa viemällä raipan ponin eteen.
”Seeeis.” pyysin hitaasti, ja Demo pysähtyi melkein heti.
Kävelin oriin luokse ja palkitsin sen leivänpalasella.
”Hyvä!” kehuin sitä ja poni ravisteli harjaansa.
”Meinaatko sotkea harjasi taas, vasta kun selvitin sen? Senkin…” naurahdin ja rapsutin oria korvien takaa.
Hain sivuohjat aidalta ja kiinnitin ne kapsonin sivummaisiin renkaisiin ja sieltä juoksutusvyöhön. Palasin itse kentän keskelle.
”Käynti!” käskin napauttaen raippaa ponin takana.
Demo siirtyi käyntiin, ja huomasin heti eron äskeisestä käynnistä. Nyt poni kulki muodossa, ei enää niin luonnollisesti, mikä vähän harmitti. Tiesin silti, että ponin täytyi oppia kulkemaan muodossa. Askel oli lyhyempi. Pidin Demon käynnissä kierroksen kumpaankin suuntaan.
”Ravi!” pyysin toisen kierroksen jälkeen, tällä kertaa ilman raippaa.
Demo epäröi hetken, mutta siirtyi sitten raviin. Ravikin oli hieman tukalamman oloista, mutta kyllä se siitä rentoutuu, ajattelin. Oriin pää oli nyt ”kohdillaan”, yleensähän se siellä taivaissa on. Pidin Demoa ravissa pari kierrosta, ja pian se alkoi rentoutua. Askel ei ollut enää niin jäykkä, ja muutenkin ori oli rennomman oloisempi. Otimme vielä pari kierrosta ravia toiseen suuntaan.
”Seeis.” pyysin matalalla äänellä.
Demo siirtyi käynnin kautta pysähdykseen ja pärskähti. Kävelin oriin luokse ja annoin tälle leivänpalasen.
”Hyvä poika, niin sitä pitää.” kehuin ja rapsutin sen turpaa.
Irrotin sivuohjat kapsonista ja vyöstä.
”Mennäänkö vielä maastoon?” kysäisin oriilta, joka tökkäisi minua käteen.
”Oletan tuon olevan kyllä!” sanoin hymyillen ja talutin oriin talliin.
Sidoin Demon riimustaan pesuboksiin ja riisuin siltä vyön ja kapsonin, ja vein juoksutusvarusteet takaisin satulahuoneeseen. Otin mukaan ponin satulan ja suitset. Jännitti, koska ratsastaisin Demolla ensimmäistä kertaa. Menisimme kyllä vain maastoon, mutta silti! Nostin satulan Demon selkään, suoristin huovan ja kiinnitin satulavyön mahan alta. Se hieman kutitti oria, joka vilkuili minua hetken.
”Ei hätää, jännittääkö suakin vähän?” sanoin ja taputin ponin kaulaa.
Otin riimun pois ja tarjosin Demolle kuolaimia. Ori otti ne hyvin, ja sain helposti turpa- ja leukahihnat kiinnitettyä. Oltiin valmiita, ja talutin Demon takaisin pihalle. Ponin ylimääräiset energiat oli kulutettu juoksutuksessa, mutta kyllä se ihan korvat höröllä maastoa päin katsoi. Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Nostin jalkani jalustimeen, haparoin hetken, mutta hyppäsin sitten rauhallisen nopeasti satulaan. Demo siirtyi sivulle allani ja korskahti. En huomioinut sitä, säädin jalustimet ihan rauhassa oikean pituisiksi. Kun Demo seisoi nätisti ja olin valmis, puristin ponin kylkiä hellästi. Ori lähti reippaaseen käyntiin korvat höröllä. Annoin Demon kävellä pitkin ohjin, kunnes tulimme tasaiselle polulle. Otin ohjat tuntumalle ja tunsin Demon jännittävän allani, kuin tietävän että nyt laukataan! Siirsin toista pohjetta hiukan eteen ja toista hiukan taakse, ja Demo pyrähti laukkaan. Laukka oli reipasta ja tahdikasta. Aluksi en meinannut pysyä mukana ollenkaan, mutta sain pian hyvän istunnan. Demo kuitenkin kiihdytti, ja jouduin tekemään pidätteitä, ettei laukka menisi ihan hulluksi. Demo viskaisi päätään, mutta hidasti vähän. Kun laukka tasaantui, rentouduin itsekin hiukan ja nautin vauhdista. Demo oli täynnä riemua, ja se sai hymyn huulilleni. Laukkasimme aika pitkän pätkän, kunnes polku muuttui hieman epätasaiseksi. Hidastin silloin oriin ravin kautta käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Taputin tämän mustaa kaulaa ja kehuin hyvästä laukasta. Pian saavuimme risteykseen, ja oikealle kääntyvällä polulla oli kyltti, jossa luki: NARSISSI ->
Käänsin Demon oikealle ja pääsisimme siitä takaisin tallille. Matkalla tallille otimme hieman ravia, joka sujui hyvin. Loppumatkan kävelimme kaikessa rauhassa.

Saavuttuamme takaisin tallille laskeuduin pihalla ja riisuin oriin tallissa. Olin itse jo aika väsynyt, samoin Demokin. Oltiin oltu ympyräkentällä puolisen tuntia ja maastossa melkein tunnin. Harjasin Demon pikaisesti pesuboksissa ja vein sen sitten ulos tarhaan. Digi ei ollut tarhassa. Oli vielä aikaa hevosten iltaruokintaan, joten päätin mennä ulkokentälle katsomaan Hydron pitämää tuntia. Kentällä oli kuusi ratsukkoa, ratsastajia en tunnistanut, mutta hevosista tunnistin Digin, Sateen, ja Wintan. Kentällä oli myös suomenhevonen, jonka nimeä en muistanut. He menivät koulua, avoväistöä tarkalleen. Sateella ratsastava tyttö oli todella osaavan näköinen, mutta olihan Sadekin todella hyvä kouluponi. Ehkä joskus voisin tulla Hydron pitämälle tunnille, ajattelin. Katselin tuntia loppuun asti, kunnes ratsastajat lähtivät taluttamaan ratsujaan talliin.
”Noh, mitä oot mieltä? Onko Narsissin ratsastajat tarpeeksi hyviä?” Hydro kysyi hymyillen.
”Tosi hyviä! Varsinkin tuo Sateella ratsastava tyttö oli mun mielestä tosi osaava.” vastasin.
”Nii, Irkku on kouluratsastuksessa luonnonlahjakkuus.” Hydro sanoi ylpeästi.
”Tarvitsetko apua ennen hevosten ruokintaa?” kysäisin, vaikka tiesin että hevoset pitäisi viedä sisään.
”Voisit alkaa viedä hevosia sisään. Aloita vaikka sieltä Demon puolen tarhoista.” Hydro vastasi ja lähti itse ulkokentän vieressä oleville tarhoille.
Lähdin sitten ensin Demoa hakemaan. Demon jälkeen hain Toscan ja Legon yhtä aikaa. Royn ja Chilin tarha oli tyhjä, joten hain Pacon ja Renen viereisestä tarhasta. Ikaroskin oli jo sisällä. Viimeisenä sisään hain Otavan, ja sitten olikin aika lähteä rehuvarastolle.

Hydro odottikin jo ruokasankojen vieressä.
”Noniin, kaikki hevoset on sisällä ja voidaan aloittaa ruokinta.” Hydro sanoi.
Hän alkoi selittämään, että jokaisella hevosella on oma sanko, jossa luki nimi. Rehuvaraston seinällä oli iso taulu, jossa luki tallin hevosten ruoka-annostelut. Varaston toisessa päässä oli puiset tynnyrit, nähtävästi väkirehuja sisältävät. Takaseinälle oli kasattu kuivaheinäpaalit.
”Onko kaikki selvää?” Hydro kysyi selityksien jälkeen.
”Jep!” vastasin peukut pystyssä.
”Jätän sinut sitten ruokia annostelemaan. Lisään työpalkkasi hoitopalkkaan, sitten kun olet saanut työn tehtyä.” Hydro sanoi ja lähti.
Aloin annostelemaan ruuat sankoihin ohjeiden mukaan. Sankoja oli yhteensä 21, ja annostelemisessa meni melkein vartti. Kun olin saanut kaikkiin sankoihin oikeat määrät oikeaa rehua, oli aika viedä ruuat talliin. Suljin kaikki sangot kansilla, ettei rehut tippuneet matkalla. Pystyin kantamaan kolmea sankoa per käsi, joten yhteensä kuusi sankoa per matka. Aloitin Minnien, Deltan, Pradan, Kostin, Joren, ja Varsovan sangoilla. Kippasin ruuat hevosien ruokakippoihin. Kipot olivat käteviä, ne sai käännettyä karsinan ulkopuolelle, ja sitten takaisin sisäpuolelle. Näin minun ei tarvinnut mennä karsinan sisään kippaamaan ruuat kippoihin. Palasin rehuvarastoon ja otin seuraavat kuusi sankoa: Paco, Rene, Tosca, Otava, Chili, Roy. Tosca oli hieman kärsimätön ja kuopi maata.
”Odota nyt, kyllä sinäkin saat.” sanoin ja työnsin kipon takaisin Toscan puolelle.
Matkasin takaisin rehuvarastolle seuraavat sangot nappaamaan.
”Tämä onkin raskasta työtä.” huokaisin kun pääsin rehuvarastolle.
Kolmannella matkalla mukanani oli shettisten, Sateen, Demon, Digin, ja Legon ruokasangot. Keksi, ahne possu kun oli, tunki päänsä ruokakippoon ennen kuin sain sen edes käännettyä ulkopuolelle.
”Keksi! Nosta pääs pois nyt, en muuten voi ruokaa antaa.” sanoin yrittäen saada sen huomiota pois kiposta.
Temppu toimi ja Keksi nosti päänsä kurkottaen kättäni kohti, jonka ojensin kaltereiden välistä. Samalla vedin ruokakipon puolelleni ja kaadoin sangon sisukset kippoon. Poni alkoi heti ahmia ruokaansa kun kippo kääntyi takaisin puolelleen. Sitra ei aiheuttanut samanlaisia hankaluuksia, vaan odotti kiltisti kunnes ruoka tuli itse hänen puolelle. Digi ei malttanut odottaa, mutta hillitsi itsensä. Demo katsoi minua korvat höröllä kun saavuin sen karsinalle.
”Nii, saat ruokaa!” sanoin sille hymyillen.
Demo odotti kauniisti kunnes olin kipannut ruuat kippoon ja kääntänyt kipon sen puolelle. Legon jälkeen palasin vielä kerran rehuvarastolle. Nyt oli enää neljä sankoa jäljellä: Ärrän, Kukan, Wintan, ja Ikaroksen sangot. Suljin rehuvaraston oven perässäni ja vein viimeiset sangot nälkäisille heposille. Kun kaikki hevoset oli vihdoin ruokittu, istahdin heinäpaalin päälle ja suljin silmäni. Huhhuh, mikä urakka. Tallissa kuului vain ahkera rouskutus, ja olisin simahtanut siihen, ellei kännykkäni olisi alkanut soimaan. Äiti soitti. Ainiin! Minun piti soittaa jos meni pitkään…
”Äiti?” vastasin hieman haparoiden.
”Pina! Missä sinä oikein olet?” äiti kysyi huolestuneena.
”Tallilla… Anteeksi, piti soittaa…” vastasin nousten ylös.
”No mutta sinulla on kaikki hyvin?” äiti kysyi.
”Joo, ruokin just tallin hevoset ja oon rättiväsyny.” vastasin haukotellen.
”Tuun hakemaan autolla, kuitenkin ajat pyörän kanssa ojaan kun on pimeetäkin.” äiti sanoi.
”Mutta…” yritin sanoa, mutta äiti keskeytti.
”Nähdään!” äiti sanoi ja katkaisi puhelun.
No jaa, kai automatka olisi ihan kiva sittenkin, ajattelin. Otin ratsastuskassin kaapistani ja lähdin nopeasti toimistolle. Toimistossa oli valot päällä, joten koputin oveen ja astuin sisään.
”Moi, sain hevoset ruokittua.” sanoin.
”Kiitos paljon! Näytät ihan kuolleelta, tarvitsetko kyytiä kotiin?” Hydro kysyi hiukan huolestuneena.
”Kiitos, mutta äiti on tulossa. Oon kyllä aika väsyny, mutta oli kivaa!” sanoin hymyillen.
”No hyvä. Sain paljon paperihommia pois tieltä ja voisin itsekin mennä nukkumaan kerrankin aikaisin. Yleensä menee aina yli keskiyön, kun ensin ruokin hevoset ja sitten vasta pääsen laskujen ja papereiden pariin.” Hydro sanoi.
Ulkoa kuului auton torven ääni.
”Tuo on varmaan äiti! Moikka!” sanoin ja avasin toimiston oven.
”Hyvää yötä!” Hydro huikkasi perääni.
Lähdin juoksujalkaa parkkipaikalle, jossa odotti tuttu Toyota. Äiti auttoi pyörän kanssa, jonka kiinnitimme pyörätelineeseen auton taakse. Hyppäsin etupenkille ja lähdimme ajamaan kotiin. Ei mennyt edes pari minuuttia, kun jo nukahdin auton penkille.

Vastaus:

Fantastinen tarina! Kerroit hienosti kaikesta ja kuvailit paljon :) Tällä kertaa tarina ei edennyt yhtään liian nopeasti! Kuvailit juoksutuksen ja maastoratsastuksen hyvin, kuten myös työsi. Sinulla on tarinoissasi myös hyvä ajantaju. Kerroit yksityiskohtaisesti työstäsi, josta tykkäsin paljon! :> Tarinasi ovat selkeitä ja helppoja ymmärtää, ja niissä on myös mukana huumoria ja hauskuutta :) Aivan ihanaa lukea miten työskentelet Demon kanssa, sinun käsissäsi siitä kehkeytyy varmasti todella osaava ratsu. Voisitte kokeilla myös irtohypytystä, saa poni purkaa energiaansa ja oppia hyppytekniikkaa. Painottuuhan tuo poika esteille :> Hienoa että pääsitte treenaamisen jälkeen maastoon vähän laukkailemaan ja rentoutumaan. En löytänyt mitään vikaa tarinassasi, kirjoitusvirheitä oli vuoropuheluissa, mutta sehän on puhekieltä, enkä siitä ota pisteitä pois. Ei muuta kun arvosteluun! -->

Piiitkä tarina! +18 v€
Selkeä ja helposti luettava + 5 v€
Realistinen ajantaju ja tarinan kulku +10 v€
Huumoria! + 3 v€
Kaikinpuolin yhtenäinen teksti + 5 v€

Työpalkka + 15 v€

Yhteensä: 56 v€ + 1kk ratsastustaitoon!

On ihana seurata miten edistytte Demon kanssa, enkä malta odottaa seuraavaa tarinaa! :>

Nimi: Lumo

07.08.2012 14:37
Olin herännyt ennen muita, että saisin lähteä tallille kaikessa rauhassa. Olin kuitenkin niin väsynyt, että söin leipääni miltei silmät kiini.
-Huomenta!, äitini kajautti yhtäkiä, kun tuli keittiöön. Säikähdin häntä niin paljon, että pomppasin pystyyn ja toisessa kädessä olleesta mukista läikähti kaakaota pöydälle.
-Onko pakko säikytellä?!, huudahtin järkyttyneenä, että säikähtäneenä.
-Ei ollut tarkoitus..., äitini sanoi ja ojensi talouspaperia.
-Juupa juu, mumisin ja pyyhin kaakao läikät pois pöydältä. Ainut hyvä puoli säikytyksessä oli ollut, että olin nyt täysin hereillä. Hotkin leivän suuhuni ja join loput kaakot mukista. Nousin pöydästä liian nopeasti ja pian kuuluikin äänekäs kolahdus.
-Rauhoitu jo Lumo!, äitini tokaisi nyt jo äkäisesti. Nostin tuolin takaisin pystyyn.
-Sori, sanoin ja lähdin nopeasti pois paikalta. Menin pesemään hampaani, jonka jälkeen hain ratsastus kamppeeni. Pakkasin ne urheilukassiin, jonka sitten nakkasin olalleni. Kävelin nopein askelin eteiseen ja sujautin jalkani ratsastussaappaisiin. Aukaisin sitten oven.
-Meen tallille. Moikka, huusin vielä varmuuden vuoksi, vaikka tiesin äitini tietävän minne olin menossa.
-Kuueks kotiin!, kuulin äitini vielä huutavan.
-Joo joo, sanoin itekseni ja otin talon seinään nojaneen pyöräni. Nakkasin urheilukassini pystyasentoon edessä olevaan koriin ja lähdin polkemaan tielle.

Saavuin tallille puuskuttaen. Olin meinannut useasti kaatua pyörän kanssa ojaan. En enää ikinä lähtisi pyörän ja urheilukassin kanssa tallille! Lykkäsin pyöräni parkkipaikan laitamille ja aloin laittamaan lukkoa kiini. En ollut ottanut kassia pois korista, joten painon siirtyessä sivulle pyörä kaatui myös. Polkaisin jalkaani harmistuneena maata vasten.
-Pahus! Mikään ei onnistu tänään, sanoin itekseni. Nostin sitten kassin kauemmas pyörästä ja nostin pyörän jälleen pystyyn. Saatuani lukon vihdoin lukkoon otin kiini urheilukassista ja lähdin kävelemään tallia kohden.
Tallissa oli rauhallista. Moikkasin muutamaa hevosta, jotka kurkottelivat karsinoistaan nähdäkseen tulijan kun menin satulahuoneeseen. Astuin sisään ja haistoin heti nahan ihanan tuoksun. Kävelin kaapilleni ja aukaisin sen. Jouduin survomaan urheilukassin sinne, ennenkuin kaapin ovi meni jälleen kiini. Menin sitten takaisin käytävälle ja huomasin Hydron antavan ruokia Pacolle.
-Huomenta Hydro, sanoin hänelle, kun pääsin hänen luo. Hydro näytti hieman yllättyneeltä kun tulin niin aikaisin tallille.
-Huomenta. Olen juuri jakamassa ruokia. Ehkä sinä haluat jakaa muutamille hevosille myös ruuat?, Hydro kysyi sitten pilke silmä kulmassaan, kun yllätys oli mennyt ohi.
-Voisha tuota, sanoin muka miettien. Tietenkin auttaisin jos vain voisin. Kävelin sitten Hydron kanssa rehuvarastolle. Sovimme, että veisin kaikille niille ruuat, jotka olivat Royn karsina käytävällä. Hydro veisi muille. Aloin annostella Royn, Chilin, Otavan, Keksin, Sitran ja Saden ruuat.

Hevosten rouskutellessa ruokiaan olin niin sanotusti työtön. Katselin ympärilleni etsiskellen jotain tekemistä.
-Voisit lakaista koko tallin, kuulin Hydron sanovan, -jos hevoset syövät vieläkin niin tule vaikka toimistoon kuluttamaan aikaasi. Nyökkäsin hänelle ja otin luudan. Aloin lakaista ensiksi käytävää. Siitä siirtyisin pesukarsinoihin ja sieltä satulahuoneeseen.

Lakaistuani kaikkialta kävin vilkaisemassa Royta, joka tosin näytti nauttivan tällä kertaa ruokansa äärimäisen hitaasti. Tuhahdin hieman, kun lähdin toimistolle.
Koputin ovea pari kertaa ja menin sisälle. Hydro istui pöydän takana papereita silmäilen.
-Inhoan paperi hommia, hän tokaisi, -tulin tänne, kun en kehtaa koko päivää vain istua talossani.
-Uskon. Eipä nuo koulukirjatkaa sen kummemmin houkuta, sanoin.
-Mm-m, Hydro myöntyi ja paneutui jälleen lukemaan. Itse menin istumaan sohvalle ja otin korista Hevoshullu lehden. Aloin selaila sitä.
Olin kääntämässä viimeistä sivua, kun Hydro ilmoitti lähtevänsä talliin. Nakkasin lehden takaisin koriin ja lähdin nopeasti Hydron perään, joka oli jo ulkona.
Tallissa hevoset jo odottivat ulos pääsyä. Menin Royn karsinalle ja sujautin sille uuden riimun päähän. Siihen kiinitin paniikkilukolla toimivan riimunnarun. Vein Royn yhdeksänteen tarhaan ja hain sitten Chilin.
Ehdin viemään vielä seitsämän hevosta tarhoihin. Nyt olisi sitten karsinoiden siivous. Huokaisin raskaasti. Nyt se ei olisi huvittanut. Kävelin talliin ja otin talikon. Katsoin sitten Hydroa joka oli ottanut kottikärryt.
-Sielä on nyt toisetki kottikärryt. Ostin vasta, hän huikkasi minulle.
-Selevä, vastasin ja etsiskelin katseelani kärryjä. Pian huomasinkin ne. Vein ne sitten Royn karsinalle. Siivoisin ensin sen käytävän karsinat. Aloitin hikisen urakan.

Kaikkien karsinoiden ollessa vihdoin puhtaat vein talikon ja kottikärryt ilomielin pois. Aikaakin oli mennyt mukavasti. Päätin mennä ratsastamaan Roylla kentälle.
-Mä käyn laittaa jo valmiiks kentälle muutaman puomin Royta varten. Et eihä se haittaa tai siis onko joku tulossa ratsastamaan siihe?, kysyin Hydrolta.
-Käy se. Käyn ite ratsastaa vähän myöhemmin, Hydro sano. Nyökkäsin ja lähdin asettelemaan viisi puomia kentälle.
Palasin sittenhakemaan Royta tarhasta. Tulin talliin Roy mukanani. Tällä kertaa päätin satuloida ja suitsia Royn pesukarsinassa, jossa saisin sen kunnolla kiini. Kiinitin Royn pesukarsinaan ja kävin hakemassa suitset, satulan ja hivutussuojat. Palasin Royn luo ja harjasin sen perusteelisesti. Puhdistin vielä kaviot, kunnes aloin laittamaan satulaa. Sain satulan laitettua neljännen yrityksen jälkeen. Suitset sain laitettua ihmeen helposti. Suojia Roy ei olisi halunnut jalkaansa sitten millään. Monen yrityksen jälkeen kaikissa jaloissa oli kuitenkin suojat ja olimme valmiit lähtemään kentälle.
Nousin Royn selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Lopulta sain kummatkin oikean pituisiksi ja kokosin ohjat. Lähdin menemään alkukäyntejä, mutta aina kun olimme puomien kohdalla ohitin ne. Välillä Roy hieman paheksui, kun joutui poikkeamaan uralta.
-Mallttia! Pian harjottellaan kunnolla ja sitten saat ylittää ne, kerroin Roylle ja taputin sitä.
Muutaman kieroksen jälkeen kokosin Royn kunnolla ja ohjasin suorassa linjassa puomeille. Roy ei edes tuntunut huomaavan puomeja vaan askelsi niiden yli hipaisemattakaan yhtään puomia. Taputin sitä kaulalle kehuksi ja tein pääty-ympyrän. Siirsin sitten Royn raviin, joka tosin muuttui melko pian kiitoraviksi. Tein muutamia puoli pidätteitä, kunnes vauhti hidastui niin sanottuun normaaliin raviin. Ylittäessään puomeja Roy osui pari kertaa puomeihin. Rohkaisin sitä rapsuttamalla sen säkää. Ravi pysyi nyt onneksi jo paremmin Royn hallussa. Tulimme uudelleen puomeja kohden. Huomasin vauhdin hidastuvan liika. Annoin Roylle pohkeita, mutta ripeämmän ravin sijasta se lähtikin nopeaan epävakaaseen laukkaan. Tarrasin salaman nopeasti kiini harjasta. Vedin ohjista ja hoin ptruu:ta. Silti Roy vain jatkoi laukkaa. Ei kestänyt kauaa, kun Roy oli jo laukannut kentän ympäri ja oli nyt melkein puomeilla. Luulin ettei Roy näkisi puomeja ja kompastuisi niihin.
-Roy! Pysähy!, anelin melkein huutaen. Ummistin silmäni kiini, kun olimme enää kahden laukka-askeleen päässä puomeista. Samassa tunsin Royn tekevän äkkipysähyksen ja loikkaavan terävästi sivulle. En ollut tietenkään valmistautunut siihen -silmät kiini kun olin. Tajusin vain irottautuvani satulasta. Otteeni harjasta kirpesi ja tunsin ilmavirran kasvoilani. Avasin silmäni ja näin vain nopeasti vilisevän maan. Tömähdin hiekkapohjalle raskaasti. Avasin silmäni nopeasti ja hetken näin vain hiekan pölyn ilmassa. Nousin istumaan ja kakostelin hiekkaa pois suustani. Tunsin ettei mikään paikka ollut kipeä, joten nousin ylös ja katsoin missä Roy on. Näin sen puomien toisella puolen tarkkailevan minua kummissaan. Puhelin sille hiljaa ja lähestyin samalla. Huokaisin helpotuksesta, kun Roy vain seisoi paikoilaan eikä sännännyt pakoon. Otin kiini ohjista toisella kädellä ja toisella puhdistin vaatteitani hiekasta.
Kun olin suunilleen puhdas nousin täysin rauhallisen Royn selkään.
-Mikä ihme sinuun tuli?, kysyin siltä ja kummastelin hieman Royn käytöstä. En kuitenkaan keksinyt muuta syytä kuin, että se oli entinen ravuri. Kannustin Royn jälleen raviin. Ravi muuttui nopeasti kiitoraviksi. En tehnyt mitään vaan ohjasin Royn puomeja kohden. Puomit nähdessään Roy hidasti heti askeleitaan ja ravi muuttui 'tavaliseksi'. Puomien jälkeen ravi meinasi nopeutua, joten tein nopeasti pidätteen ja ravi pysyi oikeana. Menin vielä kieroksen niin, että ylitin puomit 'oikeassa ravissa'. Puomien jälkeen hidastin Royn käyntiin. Tein pääty-ympyrän, jonka jälkeen muutaman voltin pitkällä sivulla. Annoin lopulta pitkät ohjat Roylle, jotta se sai venytellä kunnolla.
Kun Roy oli venytellyt tarpeeksi pysäytin sen ja aloin laskeutua satulasta. Juuri silloin kuulin jonkun tulevan.
-Jos aioit viedä puomit pois niin älä vie. Tarvitsen niitä jos aioin hypätä Ikaroksen kanssa esteitä, kuulin Hydron sanovan.
-Okei. Olin juuri laskeutumassa, että veisin ne takaisin paikoileen, sanoin ja virnistin. Annoin Roylle pohkeita ja se lähti heti käyntiin. Ohjasin sen kohti porttia.
-Käymme vielä maastossa, huikkasin Hydrolle. Näin hänen nyökkäävän, joten suuntasin kohti kentän ja kesälaitumen välistä lähtevälle polulle.
Olimme edenneet jo hyvän matkan, kun maa muuttui laukalle sopivaksi. Kannustin siis Royn ravin kautta laukkaan.
-Et olekkaan saanut vielä laukata, sanoin sille. Royn laukka oli jo hieman parantunut ensi kerrasta. Siitä tulisi vielä hyvä hevonen esteille. Annoin Royn nauttia laukan hurmasta niin kauan, kuin pohja pysyi hyvänä. Pohjan kuitenkin muuttuessa kuoppaiseksi hidasti Royn käyntiin. Roy pärskähti muutaman kerran nautinnollisesti ja viskaisi päätään hieman. Etenimme vielä hetken polkua, kunnes tulimme jonkin risteyksen kaltaiselle paikalle. Polkuja lähti ainakin neljä. En enää kehdannut lähteä pidemmälle, sillä olihan Roy työskennellyt jo kentällä. Käänsin Royn tulo suuntaan.

Olin pitänyt Royn tulo matkan ajan käynnissä, vaikka muutaman kerran Roy olisi halunnut selvästi laukata tai ravata. Onneksi näin jo laitumen ja tallin. Saavuimme tallin kohdalle jossa pysäytin Royn. Nousin selästä pois ja katsahdin kentälle, jossa Hydro ja Ikaros menivät esteitä. Talutin Royn pesukarsinaan, jossa sen hoito oli todella paljon helpompaa. Riisuin siltä ensin satulan ja sitten suitset. Jonka jälkeen vielä otin hivutussuojat pois kaikista jaloista. Vein varusteet paikoileen ja otin harjapakin. Suin Royn karvan kiiltäväksi, jonka jälkeen vielä selvitin hännän ja harjan. Puhdistin kaviot ja tarkistin, että kengät olivat kunnolla kiini.
-Nonni. Kengät ainakin pysyy jalassa, sanoin sille lopulta hieman naurahtaen. Keräsin harjat takaisin pakkiin ja vein sen pois. Palasin sitten vielä hakemaan Royn. Talutin Royta kohti tallin ovia, kun kuulin ulkoa kavioiden kopinan. Ensin luulin, että Hydro tuli Ikaroksen kanssa, mutta tulija olikin Pina ja Demo. Nyökkäsin Pinalle tervehdykseksi. Hänkin nyökkäsi. Heidän tultuaan sisään menin itse Royn kanssa ulos. Vein sen tarhaan, jossa Chili jo odotti innoissaan. Päästin Royn tarhaan ja katselin hetken sen touhuja. Ei kestänyt kauaa, kun se jo laskeutui polvilleen ja alkoi sitten piehtaroida. Siinä meni hyvä työ hukkaan. En voinut kuitenkaan olla hymyilemättä, sillä Roy vaikutti nauttivan siitä paljon. Tiesin kellon olevan jo aika paljon, joten menin varustehuoneeseen ja pakkasin kamppeeni urheilukassiin.
-Moikka!, hihkaisin vielä Pinalle ja Hydrolle, kunnes menin pyöräni luo ja avasin sen lukosta. Nostin kassin jälleen koriin ja lähdin polkemaan- tai oikeastaan tasapainottelemaan kohti kotia.

Vastaus:

Oi, tosi upea tarina! Tykkäsin paljon :) Kuvailit tosi hyvin, ja tarina ei edennyt liian nopeasti tällä kertaa :) Kuvailit ratsastusta tosi hyvin, pystyin kuvittelemaan kaiken mielessäni. Tykkään paljon siitä miten työskentelet Royn kanssa, Roy sopii sinulle hyvin! :> Tykkään tarinoistasi myös siksi, koska niissä on aina vähän huumoriakin seassa :) Löysin iiiiihan pieniä kirjoitusvirheitä (kiini --> kiinni).

Pitkä tarina! +14 v€
Upeat kuvailut +10 v€
Yhtenäinen teksti +8 v€
Realistinen! +8 v€
Huumoria +3 v€

Pieniä kirjoitusvirheitä -1 v€

Yhteensä: 42 v€ + 1kk ratsastustaitoon

Upeasti kirjoittelet :'>

Nimi: Lumo

06.08.2012 10:41
Haukottelin pitkään ja nousin sitten ylös. Kävin nopeasti suihkussa ja puin ylleni talli vaatteet. Kapusin rappuset alas ja söin jotakin aamiaiseksi. Sitten olinkin jo eteisessä ja miltei samoin tein menossa ovesta ulos.
-Hei Lumo odota! Haluatko kyydin tallille?, kuulin äitini kysyvän.
-Tietenkin, huudahtin iloisesti. Menin jo edeltä odottamaan äitiä autolle.

-Hei hei! Muista tulla kuudeksi kotiin!, kuulin äitini vielä huhuilevan. Vilkutin vain hänelle hymyilen ja astelin sitten talliin. Näin hevosten vielä olevan karsinoissaan. Kävelin tallin perukoille, josta kuuluikin Royn hörähdys.
-Huomenta! Joko olet syönyt?, kysyin siltä. Vilkaisin sen ruoka kuppiin ja totesin sen olevan tyhjä. Taputin Royta kaulalle ja hain sitten sen harjapakin. Palasin karsinalle ja aloin harjata Royta. Alkutekijöikseen Roy teki selväksi, ettei sitä harjattaisi noin vain. Saatuani työn loppuun kovalla harjalla oli vuorossa pölyharjalla harjuu. Pari kertaa olin saada hampaan jäljet käteeni, mutta vältyin niiltä juuri ja juuri. Nyt oli enää yksi harjaus jäljellä.
-Jos Roy haluat näyttää hyvältä, niin ole ainakin nyt nätisti, sanoin sille varoitukseksi. Aloin harjata. Olin jo miltein harjannut koko hevosen, kun Roy yhtäkkiä siirsi kaviotaan. Suoraan jalkani pääle.
-Aih! Roy heti se kavio pois jalkani päältä!, kiljahdin kivusta. Roy säikähti hieman minua ja peruutti kauemmas. Pompin yhdellä jalalla ympäri karsinaa. Se sattui. Kampesin itseni pois karsinasta ja istahdin käytävälle karsinaan nojaten.
Istuin siinä aika kauan, kunnes nousin ylös ja kokeilin astua jalalle. Siihen sattui hieman, mutta pystyin sentään kävelemään. Menin takaisin karsinaan ja hoidin Royn loppuun.
Kun olin vihdoin valmis vein harjapakin ontuen takaisin paikoileen. Samalla otin satulan ja suitset. Olin menossa pois satulahuoneesta, kun sinne tuli toinen tyttö. Katsoin häntä ja totesin mielessäni, etten ollut nähnyt häntä enne.
-Hei. Olen Lumo. Kuka sä oot?, kysyin ja katsoin tyttöä.
-Moi. Oon Pina. Hoidan tota Demoa, Pinaksi esiintynyt tyttö sanoi.
-Aa. Ite hoidan Royta. Mukavaa kun täälä on muitakin, sanoin.
-Niin, Pina sanoi.
-Mutta meen ny, ku ajattelin lähtee ratsastamaan Roylla. Nähdään, huikkasin vielä perään ja menin sitten pois satulahuoneesta.
-Moikka, kuulin Pinan sanovan. Kävelin ontuen Royn karsinalle. Jätin suitset roikkumaan käytävän puolen ja menin satulan kanssa karsinaan. Nostin sen Royn selkään ja kiinitin vyön tiukasti.
-Nuin. Oletpa sinä nyt nätisti, sanoin Roylle hieman piikittelevästi. Otin suitset ja laitoin ne Roylle. Ollessani valmis otin kiini ohjista ja talutin Royn ulos.
Olin päättänyt mennä pikkukentällä. Ohjasin Royn sinne ja aloitin lämmittelyt. Lämmiteltyäni annoin käskyn siirtyä raviin. Huomasin Royn epäröivän sen suhteen. Ensin se meni kunnollista ravia, mutta siirtyi sitten kiitoraviin. Jouduin siis miltei heti tekemään pidätteitä. Saatuani ravin taas oikeaksi hengähdin helpotuksesta. Vajaa puoli kierosta kaikki meni hyvin, kunnes Roy siirtyi jälleen kiitoraviin. Tein nyt puolipidätteen ja sain Royn takaisin raviin.
Taputin Royta heti kaulalle ja kehuin sitä kun se meni täyden kieroksen oikealla ravilla.
-Hienoa Roy!, kehuin sitä. Siirsin Royn sitten käyntiin. Kieroksen jälkeen tein pohkeenväistön B kirjaimesta H kirjaimeen. Sen jälkeen käskin Royn siirtyä ravin kautta laukkaan. Laukka oli hyvin haparoivaa ja päämäärätöntä. Tein useita voltteja ja kiemuroita. Huomasin laukan hieman parantuvan, mutta en paljoa.
-Tätä täytyy ensi kerralla vielä harjoitella kunnolla, sanoin Roylle. Hidastin sen sitten käyntiin ja tein kaaron tallia kohden. Hyppäsin satulasta pois ja taputin Royta. Vedin ohjat sen kaulan yli ja lähdin taluttamaan kohti tallia.
Matkan varrella ohitimme Chilin ja Royn tarhan. Chili olikin katsellut työskentelyämme koko ajan ja nyt se hirnahti Roylle iloisesti.
-Roy tulee kyllä pian, sanoin sille rauhoittavasti.
Tallissa vein Royn pesukarsinalle. Riisuin siltä satulan ja suitset. Huuhtasin kuolaimet ja vein varusteet satulahuoneeseen ja hain samlla harjapakin. Harjasin Royn nyt sen suurempia ongelmia. Suihkutin vielä sen jalat, kunnes vein sen ulos tarhaan Chilin luo. Miltei heti Roy rupesi piehtaroimaan. Naurahdin hieman.
Tallissa vilkaisin kelloa ja totesin ehtiväni siivoamaan vielä Royn karsinan. Hain tarvikkeet ja aloitin siivoamisen.
Ollessani valmis huomasin kellon olevan pian puoli kuusi. Hain vielä Royn sisälle ja lähdin sitten kävelemään kotiin niin nopeasti kuin pääsin jalkani kanssa.

Vastaus:

Hyvä tarina, vaikka vähän liian nopeasti etenevä kyllä. Kiva, että mainitsit uuden hoitajan tarinassasi :) Olisin halunnut lukea lisää ratsastuksesta. Loppua kohden tarina eteni jo aika nopeasti alkuun verrattuna. Löysin pari kirjoitusvirhettä, mutta muuten hyvin kirjoitettu (:

Selkeä teksti +8 v€
Paljon vuoropuhelua +10 v€
Realistinen +7 v€

Oikeinkirjoitus -2 v€
Liian nopeasti etenevä tarina -4 v€

Yhteensä: 19 v€ + 1kk ratsastustaitoon

Nimi: Pina

02.08.2012 15:53
Maasta Käsin

“Äiti! Isä! Arvatkaa mitä?” huudahdin hymyillen astuessani kotiovesta sisään lounasaikaan.
“No?” äiti kysyi.
“Sain hoitoponin!” hihkaisin riemukkaasti hyppien.
”Onnea sitten, ethän ihan hullupäistä konia ottanut?” isä heitti.
”No en! Se on 5 vee vanha musta welshponi…” selitin ja jaarittelin pöydän ääressä.

Heräsin varhain seuraavana aamuna, kohteena Narsissi ja Demo. Puin päälle tallivaatteet ja söin nopean aamupalan. Päätin käväistä ensiksi nopeasti tallikaupassa ostamassa varusteita Demolle.
”Huomenta, minne sä olet taas lähdössä näin varhain?” äiti kysäisi haukotellen.
”Tallille! Yritän tulla lounasaikaan, mutta soittelen jos menee pidempään!” vastasin ja loikin portaat alas pihalle.
Menin hakemaan pyörääni autotallista, mutta sieltä löytyi vain isän musta Toyota ja vanhaa romua.
”Missä se nyt on…” mutisin itsekseni.
Luulin laittaneeni pyörän takaisin autotalliin eilen, kun tulin tallilta.
Ehkä se on ulkona…
Kävin katsomassa takapihalta ja kurkistin jopa naapurin pihaan, mutta punaista pyörää en löytänyt mistään.
”Noh, kaipa pitää kävellä.” huokaisin ja lähdin kävelemään reippaasti tallia kohti.

Matkalla käväisin tallikaupassa ja ostin juoksutusvarusteita. Mukaan tuli upouusi kapsoni, juoksutusvyö, -liina ja –raippa. Raahasin painavaa kassia tallille asti. Huokaisin helpotuksesta kun edessä näkyi tutut tarhat ja talli. Hevoset tarhailivat jo ulkona, mutta talli oli muuten autio. Vein ostamani varusteet suoraan tallihuoneeseen ja kaappiin, jossa luki lihavin kirjaimin: PINA. Levähdin hetken heinäpaalin päällä, ja lähdin sitten toimistoon Hydroa moikkaamaan.

”Huomenta!” sanoin astuessani toimistoon.
”Huomenta vaan, oletpas sinä aikaisin hereillä, näin sunnuntaina.” Hydro sanoi hymyillen.
”Juu, en jaksanut odottaa pidempään. Voisinkos ottaa Demon tänään ympyräkentälle? Ostin sille jo juoksutusvarusteet.” kysäisin.
”Menkää ihmeessä, hyvää treeniä nuorukaiselle. Tänään on kyllä luvattu sadetta, joten pitäkää kiirettä.” Hydro kertoi.
”Juu, kiitos tiedosta.” sanoin ja lähdin hakemaan Demoa tarhasta.
Ori katsahti ylös korvat höröllä.
”Demo, tule.” yritin kutsua, mutta poni vain tuijotti minua tiiviisti.
Digi sen sijaan tulla ravasi portille asti kerjäten herkkuja. Odotin portilla melkein kymmenisen minuuttia, kutsuen oria, mutta Demo ei liikahtanut askeltakaan. Se vaan tuijotti, kuin odottaen jotain tapahtuvan. Digi oli jo antanut periksi ja hamusi maahan jääneitä heinänkorsia. Lopuksi, kun en saanut Demosta mitään reaktiota, avasin portin ja menin tarhaan riimunnaru kädessä. Ojensin käteni, jossa oli omenan siivu, Demoa kohti. Ori käveli lähemmäs ja kurkotti kättä kohti. Tällä kertaa minä olin nopeampi, ja sain otteen riimusta. Demo ei pillastunut, perääntyi vaan pari askelta. Rauhoituttuaan ori sai omenan siivun ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Sidoin oriin pesuboksiin, siellä olisi enemmän tilaa liikkua. En ollut vielä ostanut Demolle omia harjoja, joten tyydyin tallin yhteiseen harjakoriin. Valikoin sieltä puhtaimmat harjat, ja nappasin myös kaviokoukun mukaan. Palatessani pesuboksiin Demo tönäisi minua niin että kaikki hakemani harjat tippuivat maahan.
”Demo! Ei näin, ei…” toruin sitä napakasti ja nostin harjat maasta.
Laitoin harjat telineelle ja otin ensimmäiseksi dandyharjan. Kovat harjakset eivät olleet ponin mielestä miellyttäviä, ja tämä osoitti mieltään korvat luimussa.
”Noniin, ei tämä satu! Pitäähän sut harjata.” sanoin tomerasti.
Demo ei sietänyt kovaa dandyharjaa hyvin, mutta sain harjattua suurimman osan liasta pois. Vaihdettuani pehmeään bodyharjaan, ori jo rauhoittui ja nautti hoidosta. Juttelin sille vähän sitä sun tätä, ja mietin samalla miten aloitettaisiin juoksutushommat.

Havahduin vasta vartin jälkeen, olin varmaan harjannut oriin ties monta kertaa jo. Hain nopeasti kaviokoukun ja pyysin ponia nostamaan etusensa. Demo oli selvästi tylsistynyt ja kävi jo hankalaksi. Meinasi jo maistaa housunlahjettani, ellen olisi napakasti kieltänyt. Hankaluuksien jälkeen ori viimein nosti jalkansa kiltisti ja sain kaikki neljä kaviota puhdistettua. Katsoin ripeästi ulos ikkunasta, ja taivaalla alkoikin jo näkyä tummia pilviä. Kiireisesti vein harjat takaisin koriin ja kävin hakemassa ostamani juoksutusvarusteet. Demo sai ensiksi selkäänsä juoksutusvyön, eikä ihmeellisesti välittänyt siitä yhtään. Seisoi ihan kiltisti, kun kiristin vyön. Seuraavaksi liu’utin riimun ponin kaulalle ja puin sille kapsonin päähän. Kapsonin keskimmäiseen renkaaseen kiinnitin liinan, ja otin mukaan juoksutusraipan.

Poni puhkui energiaa taluttaessani sitä ympyräkentälle. Päästyämme kentälle laitoin portin kiinni perässämme ja talutin oriin ympyrän keskelle. Raippa oikeassa kädessä ja liina vasemmassa, pyysin oria käyntiin.
”Käynti!” sanoin ja napautin raippaa hiekkaan oriin takana.
Demo siirtyi reippaaseen käyntiin, joka puolen kierroksen jälkeen muuttui itsestään raviksi.
”Soo..” hiljensin oriin takaisin käyntiin.
Menimme käyntiä molempiin suuntiin pari kierrosta. Demon käynti oli suhteellisen pitkää ja reipasta. Nyt kokeiltaisiin pysähdyksiä.
”Seeeis.” sanoin hitaasti, ja hetken päästä ori pysähtyi.
”Käynti!” käskin ja jatkoimme samaa käynti-pysähdys harjoitusta.
Muutaman toisteen jälkeen Demo ymmärsi mitä hain. Katsahdin taivaalle, ja tummat pilvet tummenivat entisestään. Unohdin pilvet ja keskityin hevoseen.
”Ravi!” komensin napauttaen raippaa maahan.
Demo korskahti ja siirtyi näyttävään raviin. Ravi oli pitkää ja lennokasta, todella upean näköistä. Pidin Demoa ravissa pari kierrosta samaan suuntaan.
”Käynti.” sanoin, mutta ori vain jatkoi ravia.
”Käääynti.” sanoin hitaammin, ja nyt Demo siirtyi käyntiin ja venytti kaulaansa.
Siirsin raipan ponin eteen ja vaihdoin suunnan käynnissä.
”Ravi!” pyysin reippaasti, ja Demo siirtyi raviin.
Kierroksen ravin jälkeen aloin tuntea märkiä pisaroita ihollani.
Noh, se vaan tihkuu…
Jatkoimme ravia pari kierrosta lisää, kunnes tihkusade muuttui kaatosateeksi. Demo korskahti, eikä sitä selvästi miellyttänyt sade.
”Seeis.” käskin, ja ori siirtyi käynnin kautta pysähdykseen.
Kävelin ponin luokse ja taputin tämän kaulaa.
”Hienosti.” kehuin ja annoin sille porkkananpalasen palkkioksi.
Keräsin liinan ja talutin Demoa tallia kohti. Sade ei meinannut hellitä, ja olin jo läpimärkä, samoin Demo.

Vein ponin suoraan pesuboksiin ja riisuin juoksutusvarusteet. Hain harjakorista hikiviilan, bodyharjan, ja kaviokoukun. Vedin ylimääräiset vedet pois ponin päältä ja harjasin sen kauttaaltaan bodyharjalla. Tarkistin vielä kaviot ja puhdistin ne, tällä kertaa ilman hankaluuksia. En ollut vielä ostanut omaa loimea Demolle, joten kävin hakemassa talliloimen lainaan satulahuoneesta. Puin sen ponille ja olin jo taluttamassa sitä karsinaansa, kun Hydro tuli talliin.
”Hei, voit viedä Demon takaisin ulos. Siellä ei sada enää kauheesti.” Hydro sanoi.
”Okei.” nyökkäsin ja vaihdoin suuntaa pihalle päin.
Demo ei ollut oikein iloinen päästessään takaisin sateeseen, mutta ei siellä enää kaatamalla satanut. Päästin oriin tarhaansa Digin seuraksi. Digi ei ollut loimitettu, ja poniparka melkein värisi vilusta. Katselin muita tarhoja, ja melkein kaikki oli loimitettu. Palasin talliin kyselemään asiaa Hydrolta.

”Hei, voisinko loimittaa Digin? Se ihan tärisee tuolla ulkona…” kysyin.
”Tietysti, olin juuri loimittamassa hevosia. Voisit myös heittää Toscan ja Legon päällekin loimet, niin minä hoidan loput.” Hydro vastasi ja ojensi minulle kolme suhteellisen kevyttä loimea.
Otin loimet ja lähdin takaisin tarhoille. Menin ensiksi Digin luo, ja tämä tietysti oli heti ensimmäisenä paikalla. Loimitin sen pienimmällä loimella, ja lähdin sitten viereiseen tarhaan Tosca-arabia ja Lego-welshiä loimittamaan. Tosca hieman arasti kun laitoin loimea, muttei tuottanut minulle hankaluuksia. Lego luimi, vaikka tiesin että se oli varmasti kiitollinen loimesta.

Vilkaisin kelloa kauhistuneena.
”Puoli kolme?! Herranjestas, täytyy mennä kotiin!” sanoin kiireisesti.
Käväisin äkkiä toimistossa ennen kotiin lähtöä.
”Hei, loimitin Digin, Toscan, ja Legon. Nyt mun pitää lähtee!” sanoin Hydrolle.
”Kiitos! Joo, moikka!” Hydro vastasi.
”Moikka!” sanoin ja lähdin kävelemään kotia kohti.
Soitin matkalla äidille, ja kerroin että olen tulossa.
Seuraavan kerran kyllä tulen lounaan jälkeen!

Vastaus:

Tosi kiva tarina, Pina! :> Tykkään siitä miten tarinallasi on otsikko, ja alku liittyy edelliseen tarinaasi. Tarinan olet jakanut hyvin kappaleisiin, ja tykkään vuoropuhelun sommittelusta. Hienoa että päätit juoksuttaa Demoa, voisit vaikka ensi kerralla kokeilla sivuohjien kanssa, ja satula selässäkin on hyvää treeniä oriille. Tuntui vähän siltä että tarina eteni liian nopeasti, olisit voinut kuvailla esim. juoksutusta enemmän. En löytänyt ainuttakaan kirjoitusvirhettä!

Arvostelu:

Pitkä tarina +12 v€
Hyvä kappale-jako +9 v€
Hyvä oikeinkirjoitus +8 v€
Otsikko +2 v€
Yhtenäinen teksti +6 v€

Liian nopeasti etenevä tarina -4 v€

Yhteensä: 33 v€ + 1kk ratsastustaitoon

Tykkään kirjoitustyylistäsi paljon, jatka samaan malliin! :>

Nimi: Lumo

30.07.2012 10:05
Kävelin aamu auringon valaisemalla tiellä. Jotkin linnut olivat jo heränneet. Usvaakin oli hieman noussut maan päälle. Puissa näkyi vielä yön jäljiltä vesipisaroita, jotka nyt kimaltelivat auringossa. En kävellyt nopeasti vaan itse asiassa hitaasti. Vilkaisin vain nopeasti kelloani, joka näytti vartin yli seitsämää. Ei ollut ainakaan kiire tallille.

Saavuin kuitenkin tallin pihalle jo kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Hiljaisuudesta päätellen hevosiakaan ei oltu vielä ruokittu. Koska tallien ovet olivat vielä lukossa jäin istuskelemaan tuolille.
Kymmenisen minuutin kuluttua Hydro kuitenkin tuli ulos talostaan.
-Huomenta!, huusin hänelle pihan poikki.
-Huomenta, kuulin hänen sanovan. Virnistin hieman sillä Hydro vaikutti uneliaalta.
-Voinko auttaa aamuruokinnassa, kun ei ole muutakaan, kysyin.
-Voit tietenkin, Hydro sanoi hieman helpottuneen kuulosena. Kävelin Hydron perässä tallin oville. Hydro aukaisi ovet lukosta ja aukaisi ne kokonaan. Astelin sitten hänen perässään rehuvarastoon, joka oli myös lukossa. En ollutkaan ennen vielä käynyt rehuvarastossa. Näin yhdessä nurkassa ison kasan säilö- ja kuvaheinä paaleja. Yhdellä sinustalla oli pitkä rivi tynnyreitä. Jokaisen kannessa luki jotain. Melassi, kaura, vitamiinit, pelletit, leseet jne. Heiniä vastapäätä oli iso kasa ämpäreitä. Ei ollut vaikea arvata mitä ne oli. Hydro otii siitä kuusi sankkoa. Tein itse samoin. Koska sankoissa luki hevosten nimet, en voinnut olla katsomatta kelle sain viedä ruokaa. Olin saanut Pacon, Renen, Toscan, Otavan, Chilin ja Royn sankot. Ilahduin todella, kun sain viedä itse ruuat Roylle. Hydro oli jo saanut annosteltua kaikkiin sankkoihin ruuat.
-Tuossa lapussa näkyy mitä ja miten paljon kullekkin hevoselle tulee ruokaa, Hydro sanoi. Sitten hän lähti kummassakkin kädessä kuusi sankkoa. Menin itse lukemaan lappua, joka oli kiinitetty seinään. Aloin annostella ruokia sen mukaan.
Vasta Hydron palatessa olin saanut kaikkiin sankkoihin oikeat ruuat. Hydro näytti hieman huvittuneelta, kun yritin kantaa kolmea sankkoa kummassakin kädessä. Onneksi sankkoihin oli sentään kannet! Niistä olisi varmaan jo nyt ollut puolet maassa. Pääsin kuitenkin talliin. Aloitin Pacon luota. Kippasin ruuat sen ruoka astiaan. Sitten Rene ja Tosca. Tosca tosin ei olisi malttanut odottaa ruokaansa vaan meinasi ruveta syömään suoraan sankosta. Sain lopulta kuitenkin kaadettua- ne ruuat mitä vielä oli jäljellä- Toscan kuppiin. Otava ja Chili odottivat kärsivällsesti, että ruuat olivat niiden kupissa. Lopuksi oli enää Royn ruuat. Menin sen karsinaan ja aloin kaatamaan ruokia sen kuppiin. Samassa Roy 'hyökkäsi' kimppuuni. Hampaat irvessä ja korvat luimussa se yritti näykätä minua.Peräänyin nopeasti seinää vasten. Hampaat menivät todella likeltä. Enempiä miettimättä kippasin ruuat kuppiin ja syöksyin niin nopeasti kuin pääsin pois karsinasta. Läähätin karsinan ulkopuolella kuin joku koira. Näin Hydron tulevan jälleen kuusi sankkoa mukanaan.
-Oliko Roy taas äkäsellä päällä ruokansa suhteen?, hän kysyi. En kyennyt muuta kuin nyökkäämään.
-Sellanen se joskus on, Hydro sanoi ja meni Keksin karsinaan.
-Vein jo omalle hevoselleni ruuat. Sinä voit viiä lopuille, Hydro sanoi ja meni seuraavaan karsinaan.
-Okei, sanoin ja lähdin takaisin rehuvarastoon. Meno matkalla näinkin Ikaroksen syövän jo ruokiaan.
Kun Digin, Ärrän, Kukan ja Wintan ruuat oli valmiit lähdin jälleen talliin. Kantaminen oli huomattavasti helpompaa kun kummassakin kädessä oli vain kaksi sankkoa. Vein ensin Digin ruuat ja sitten Ärrän, Kukan ja Wintan. Nyt en onneksi ollut saada hampaista, vaan kaikki odottivat sivumalla, että ruuat olivat kupissa.
Palasin rehuhuoneeseen tuomaan sankkoja. Näin Hydron huuhtovan joitain sankkoja veden alla.
-Ota siitä vaa niitä sankkoja. Kaikki pitää huuhtoa, hän sanoi. Tein työtä käskettyä ja aloin huuhtomaan ja kuivattamaan sankkoja.

Kun olin Hydron kanssa saanut kaikki sankot puhtaiksi ulkona aurinko paistoi jo täydeltä terältä.
-Mitä ajattelit tehä tänään Royn kanssa?, Hydro kysyi.
-Hmm... En ole varma. Varmaan juoksutan ja menen vähän koulua ja puomeja. Sellasta koulun ja esteiden sekotusta, kerroin.
-Kuulostaa hauskalta. Tekee varmaan Roylle hyvää. Itse käyn varmaan maastossa tai harjottelen esteitä, Hydro sanoi mietteliäänä. Nyökkäsin. Katselin ulos, jossa tuuli hieman.
-Mitä nyt on vuorossa?, kysyin.
-Karsinoiden siivousta ja hevosten ulos vienti, Hydro kertoi.
-Selvä, sanoin. Hydro laittoi rehuvaraston oven kiini ja käveli talliin. Itse vain seurasin perässä. Hydron ottaessa kottikärryt ja talikon mietin, että mistä minä toiset kottikärryt saisin.
-Siinä on toinenkin talikko. Joudutaan käyttämään samoja kärryjä, Hydro sanoi. Otin talikon ja Hydro vei kottikärryt Minnien ja Deltan karsinan ovien väliin.
-Viedään hevoset pesukarsinoihin siksi aikaa, Hydro sanoi.
-Mutta niilähä on vielä ruokaa, sanoin hölmönä.
-Ne voivat jatkaa syömistä sitten, kun karsinat on siivottu, Hydro selvitti.
-Aijaa, sanoin älyten asian. Vein Minnien yhteen pesukarsinoista ja palasin karsinalle sitä siivoamaan.

-Kumman vuoro viiä?, Hydro kysyi.
-Minun, sanoin ja otin kiini kottikärrystä. Lähdin työntämään niitä lantalaa kohden. Olimme siivonneet yhteis voimin jo 13 karsinaa. Kippasin likaset aluset lantalaan. Olin niin mietteissäni, että olin itsekkin lentää lantalaan. Sain tasapainoni kuitenkin viime tingassa takaisin.
-Huh! Se oli lähellä, ajattelin. Lähdin nopeasti kärryjen kanssa takaisin talliin. Kun kerroin tapahtuneesta Hydrolle tämä sai hirveän nauru kohtauksen.
-Kaavuit melkein lantalaan!, hän vain sai sanottua naurun välistä.
-Rauhotu! Jatketaan siivoomista, sanoin tympääntyneenä aiheeseen. Jotenkuten Hydro sai hillittyä itsensä ja jatkoimme siivousta.

Hydro jäi vielä siivoamaan Ikaroksen karsinaa, kun minä lähdin viemään Minnietä ulos. Minnien jälkeen vein Deltan ja Joren Minnien seuraksi. Hydrokin oli jo siivonnut Ikaroksen karsinan ja toi sen nyt ulos tarhaan. Vein seuraavaksi Royn ja Chilin ulos. Hydro vei Toscan ja Legon.

Vihdoin kaikkien ollessa ulkona olin jo hieman väsynyt. Mutta silti tunsin, että voisin vielä tehdä jotain.
-Vielä jotakin tekemistä?, kysyin. Hydro näytti miettivän.
-Varusteita voitaisiin kyllä putsata, hän sitten sanoi.
-Selvä. Varustehuoneeseen siis, sanoin pirteästi ja lähdin varustehuoneeseen.
-Miten sinulla riittää virtaa?, kuulin Hydron kysyvän.
-En tiedä itekkää. Yleensä en kyllä ole näin virkeä varsinkaan aamusta, kerroin. Näin Hydron vain pudistelevan päätään, kun hän seurasi minua varustehuoneeseen.

Olin todellakin putsannut kaikki varusteet Hydron kanssa. Muutamista suitsista ja satuloista oli jokunen remmikin katkennut.
-Nuihin pitää ostaa uuet remmit, Hydro sanoi.
-Pitääpä käyä jo tänään ostamassa, hän lisäsi heti.
-Niin, sanoin. Vasta nyt havahduin vilkaisemaan kelloon.
-Puoli kymmenen, sanoin.
-Niin paljon! Pitää käydä vaihtamassa vaatteet ja lähteä asioille kaupunkiin. Paperi hommia katsos, Hydro sanoi.
-Okei. Moikka, sanoin hänen peräänsä, kun hän oli ulkona ja juoksemassa taloaan päin. Jäin yksinäni talliin. Huomasin ettemme olleet lakasseet lattia, joten lakasin sen aikani kuluksi. Sen lakastuani en tiennyt mitä tehdä.
-Pitäisi varmaan lähteä juoksuttamaan Royta, mietin. En kehdannut kuitenkaa hakea Royta vielä työn touhuun. Sen sijaan menin ulos ja jäin vain katselemaan hevosia. Eihän siinä ollut muutakaan tekemistä.
Puolen tunnin kuluttua hain Royn tarhasta. Chili meinasi alkaa hirnumaan.
-Chili, Roy lähtee nyt töihin, sanoin sille napakasti. Ilmeisesti äänen sävyni sai Chilin ja Roynkin asettumaan. Talutin Royn talliin ja karsinaansa tallin perälle. Päästin sen karsinaansa ja hain harjat ja juoksutus välineet.
Harjattuani Royn aloin varustamaan sitä. Ensin kiinitin juoksutusvyön. Roy luimi hieman, mutta ei onneksi yrittänyt näykätä. Sitten olikin Kapsonin aika. Aloin nostamaan sitä päätä kohden, jotta saisin sen Royn päähän. Samassa Roy nosti päänsä niin korkealle kuin sai. En enää ylettynyt mitenkään saamaan kapsonia sen päähän.
-Nyt Roy tuo saa loppua!, huudahtin sille äkäsesti. Sen seurauksena Roy vain luimi ja piti päätään edelleen korkeuksissa. Olin hyvin harmistunut sen käytöksestä. Ulkona aurinko paistoi edelleen selkeällä taivaalla ja Roy vain äksyili. Ei auttanut muu kuin houkutella se laskemaan pää alas makupalalla. Tietenkin se onnistui makupalalla. Sain kapsonin sen päähän helposti, kun Roy söi makupalaa.
-Hm. Tuo on Roy väärin jos teet nuin aina, sanoin vieläkin tuohtuneena sen käytöksestä. Aloin kiinittämään suojia. Sain suojat helposti etujalkoihin, mutta takajalkoihin en meinannut saada suojia. Aina kun sitä yritin saada kiini Roy joko nosti jalkaansa tai siirsi sitä.
Pitkien yritysten jälkeen sain suojat myös takajalkoihin.
-Vihdoin!, sanoin helpottuneena. Laitoin kypärän päähäni ja otin juokstusupiiskan. Talutin Royn tallista ympyräkentälle. Oneksi Roy vaikutti muistavan edellis kerralta miten käyttäydyttiin.
-Ravi!, huudahtin. Roy lähti heti kiitoraviin. Jouduin hidastamaan sen vauhdin takaisin käyntiin. Mietin miten saisin sen menemään ravia hitaamin ja laukkaa paremmin. Sitten keksin hakea muutaman puomin uralle. Kiinitin Royn ympyräkentän aitaan turvallisesti kiini ja hain nopeasti viisi puomia. Asetin ne tarpeeksi kauas toisistaan uralle. Otin Royn irti ja menin itse ympyrän keskelle. Roy odotti uralla. Käskin Royn käyntiin. Roy meni puomit käynnissä helposti. Se ei kolauttanut kaviotaan kertaakaan yhteenkään puomiin. Vaihdoin suuntaa ja kehotin raviin. Kun Roy tuli puomeille ravissa se hypähti niiden yli. Napautin raippaa sen likellä. Roy rauhoittui ja jatkoi ravia. Kun se jälleen tuli puomien kohdalle se ei onneksi hyppinyt niitä vaan hidasti ravia ja yritti asettaa askeleet oikein. Juuri tätä olinkin toivonut.
-Hyvä poika Roy, kehaisin sitä. Laitoin Royn menemään puomit ravissa vielä kerran. Nyt huomasin miten hyvin Roy osasi mennä ravia. Aivan kuin ei olisi ikinä ollutkaan ravuri. Jonkin matkaa puomien jälkeen ravi jatkui hyvänä, mutta muuttui taas kiitoraviksi. Pysäytin Royn heti ja vaihdoi suuntaa. Annoin Royn mennä ensin käyntiä ja sitten kierros ravia. Nyt ravi sentään pysyi kierroksen ajan hyvänä. Käskin Royn sitten laukkaan. Ensin Roy hyppäsi puomien yli. Jouduin jälleen käyttämään raippaa. Royn mennessä puomit uudelleen laukassa se ymmärsi mitä hain. Näin miten se yritti hidastaa laukkaa ja astua oikein. Silti aina välillä sillä osui kavio puomiin.
Vaihdoin välillä suuntaakin ja juoksutin Royta laukassa puomien yli vielä pari kertaa. Huomasin miten Royn laukka hieman parantui. Lopulta hidastin Royn käyntiin. Kierroksen jälkeen pysäytin sen kokonaan. Kehuin sitä kunnolla ja vein sitten talliin.
Kiinitin sen pesukarsinaan. Varusteet riisuttuani vein ne paikoileen ja hain harjat. Ennenkuin kuitenkaan harjasin suihkutin Royn jalkoja. Roy näytti nauttivan, kun viileä vesi virtasi sen jalkoja pitkin. Sammutin hanan huuhdeltuani kaikki jalat. Otin sitten pyyhkeen ja kuivasin jalat. Harjasin Royn karvan kiiltäväksi ja selvitin hännän ja harjan. Kaviot tarkistin putsasin. Vein sitten Royn Chilin luo tarhaan. Palasin vielä pesukarsinalle. Vedin enimmät vedet lattialastalla viemäriä kohden. Putsasin harjat ja vein ne paikoileen. Sitten menin ulos ympyräkentälle raahaamaan puomeja pois. Huomasin, että taivaalle oli kerääntynyt tummia pilviä.
-Toivottavasti ei ala satamaan, ajattelin kun raahasin kolmatta puomia pois. Vein vielä kaksi puomia pois kentältä. Sitten olin valmis. Menin levähtämään hetkeksi penkille. Nyt huomasin myös, että aurinko ei enää paistanut. Katsoin hevosia. Ihmettelin muutamien käytöstä. Ne höristelivät korviaan ja olivat jotenkin säikyn näkösiä. Katselin niiden touhuja ihmessäni. Äkkiä kuulinkin kumeaa jyrinää. Se oli pitkä jyrinä.
-Voi ei. Ukkonen, ajattelin. Tajusin nopeasti miksi hevoset olivat niin säikyn ja varautuneen näköisiä. Pian ensimmäiset pisarat tippuivat taivaalta. Juoksin nopeasti talliin suojaan. Katselin sieltä ulos ja mietin pitäisikö hevoset tuoda sisälle. Ei sateen takia vaan ukkosen takia. Mietin vain sitä, kunnes puhelimeni alkoi täristä taskussani. En siis pitänyt sitä äänellä vaan värinällä jonka vain tunsin, mutte kuullut. Katsoin kuka soitti. Hydro. En ollut tullut ajatelleeksi, että olimme antaneet toistemme numerot hätä tilanteita varten. Vastasin nopeasti.
-Moi. Onko siellä kuulunut jo ukkonen?, kuulin Hydron kysyvän.
-Moi. Juu, juuri äskön jyrähti ja nyt uuelleen. Vettäkin tulee. Vienkö hevoset sisälle?, kysyin kun uusi jyrähdys kuului.
-Vie. Olen tulossa takaisin päin niin nopeata kuin pääsen. Moikka, Hydro sanoi ja katkaisi puhelun ennekuin ehdin sanoa heitä. En jäänyt kuitenkaan miettimään sitä vaan lähdin hakemaan hevosia. Ensin hain Ikaroksen sisälle. Sitten Royn ja Chilin.
Olin viennyt Demon, Digin, Toscan ja Legon sisälle, kun Hydro ajoi parkkipaikalle. Ei kestänyt kauaa, kun hän jo talutti Pacoa ja Reneä sisälle. Otin itse Otavan.

Vein juuri Keksiä sisälle, kun tunsin miten maa tärisi allani. Samassa jo kuulin kovan jyrinän. Näin miten tallin päässä oleva ikkuna tärisi. Vein Keksin sen karsinaan. Nyt kaikki olivat tallissa.
-Entä nyt?, kysyin.
-En tiedä. Haluatko lähteä kotiisi vai jäädä tallille?, Hydro kysyi.
-Voisin jäädä, sanoin sillä kotiin ei kiinstanut vielä palata. Ehkä sää selkenisi hyvissä ajoin.

Kello näytii kolmea ja ulkona satoi kaatamalla vettä. Ukkonen jyrisi ja salamat välähtelivät. Katsoin ulos eikä näkynyt, että sää olisi kirkastunut.
-Varmaan täytyy lähteä kotiin. En ole täälä yhtään hyödyksi, eikä näy yhtään kirkasta taivasta, sanoin.
-Voin viedä sinut. Ethän sinä voi ukkosella lähteä tuonne kävelemään. Vielä salama iskee sinuun, Hydro sanoi ja otti vieläkin taskussa olevat auton avaimet esiin.
-Kiitos, sanoin. Lähdin Hydron perässä hänen autolleen. Istuin vänkärin paikalle. Taas välähti salama. Ei kestänyt kuin kolme sekunttia ja jyrisi. Hydro käynisti auton. Hän pakitti ja käänsi auton sitten tielle. Radiosta kuului juuri sää.
-Paikoittain ilmaantuu rajuja ukkosia, kuulin sään lukijan kertovan.
-Niinpä tietenkin, ajattelin. Juuri täälä.
-Käänny tuosta, sanoin ja osoitin vasemalle. Hydro käänsi auton sivutielle.
Saavuimme pihaan. Hydro pysäytti auton.
-Kiitos kyydistä, kiitin.
-Eipä mitään. Heippa!, Hydro sanoi.
-Moikka, sanoin. Hydro käänsi autonsa ja lähti takaisin päin. Itse juoksin nopeasti sisälle.
-Olipa huono tuuri. Suunitelmat menivät täysin mönkään. Se siitä ratsastuksesta, ajattelin. Riisuin saappaat ja vaihdoin kuivat vaatteet pääleni. Äitini kutsui kaikki syömään. Äitini ja isoveljeni ja -siskoni ja istuivat jo pöydässä. Pääsin juuri istumaan, kun sähköt menivät poikka.
-Perhanan ukkonen, äitini kirosi. Samassa välähti ja kuului jyrinä. Ikkunat helisi. Onneksi sähköt palasi pian. Söin ruokani ja kiitin. Vein astiat pois. Nettiin en voinut mennä, joten otin kirjan joka oli kesken.

Luin kirjankin loppuun. Noh, olihan siinä mennyt pari tuntia. Kello näytti seitsämää. Vasta nyt huomasin ukkosen laantuneen. Menin nettiin vaikka tiesin, ettei vielä saisi.
Olin noin kaksi tuntia netissä, kunnes sammutin sen. Kävin pesemässä hampaani ja aloin sitten nukkumaan. Kuulin vielä miten uusi vesisade alkoi. Kuulin myös kaukaisen ukkosen jyrinän. Vaivuin hitaasti uneen.


Tuli 'hieman' pitkä...:D

Vastaus:

'Hieman' pitkä! :D Todellakin! Hienoa että autoit paljon tallitöissä :) Tykkään siitä miten kuvailet tapahtumia ja ympäristöä, tosi realistisesti. Jäi vähän vaivaamaan 'sanko' sana, esim. sankkoihin pitäisi olla sankoihin, ja sankot pitäisi olla sangot... Heh, en ole kauhea pilkunviilaaja, mutta kun 'sanko' sanan näin niin monesti alussa :> Teksti oli hieman hajanaista paikoin, mutta muuten hyvä! Hienoa että treenaatte Royn kanssa ravia ja laukkaa, ja puomit oli hyvä idea :)

Piiitkä tarina +16 v€
Realistiset kuvailut +10 v€
Paljon vuoropuhelua +8 v€
Hyvä kappale-jako +8 v€

Kirjoitusvirheitä - 3 v€

Yht. 39 v€ + 1kk ratsastustaitoon

Hyvää työtä, tarinoitasi on ilo lukea :)

Nimi: Lumo

26.07.2012 12:01
Heräsin aamulla ihmeen aikaisin, vaikka nukkumaan meno olikin hieman venynyt. Syötyäni aamupalan laitoin saappaat jalkaani ja lähdin kävelemään tallille.
Ulkona oli ihanan viileää, mutta aurinko lämmitti hieman. Kävelin tien reunassa. Muutaman kerran joku ajoi autolla ohitse, mutta muuten oli hiljaista. Nopeutin hieman kävelyäni, jotta pääsisin nopeammin perille.

Lopulta näin tallin ja tarhat. En nähnyt vielä hevosia ulkona, joten kävelin suoraan talliin. Tallissa kuulin hevosten rouskuttavan aamuruokiaan. Muutama hirnahti minulle tervehdykseksi. Mietin, että mitä tekisin.
-En voi häiritä Royn syömis rauhaa, ajattelin. Lopulta menin satulahuoneeseen. Otin sieltä satulan ja suitset, joita olin eilen käyttänyt. Hain vielä puhdistusaineen, vettä sankkoon ja rätin. Pian olinkin jo työn touhussa. Hinkkasin suitset joka milliä myöten. Lopuksi vielä rasvasin ne kiiltäviksi. Seuraavaksi hoidin satulan.
Satulan ollessa yhtä puhdas, kuin suitset siivosin tavarat pois. Tyhjensin sankosta veden, vein rätin roskiin ja puhdistusaineen vein omalle paikalleen. Katselin siinä hetken aikaa varusteita.
-Suitsien ja satulan täytyy vielä kuivua, mietin. Käänsin katseeni muihin varusteisiin, jotka olivat seinällä. Huomasin nurkassa olevat juoksutus varusteet. Otin ne mukaani ja menin Royn karsinan luo. Laskin varusteet maahan ja katsoin oliko Roy jo syönyt. Royn kuppi olikin jo tyhjä, joten hain harjat. Olin juuri aloittamassa harjaamaan, kun huomasin miten täynnä karvaa harja jo oli.
-Hm, jollain ollut kiire, sanoin Roylle.
-Vaikka ihmekkös tuo, sanahdin vielä ja putsasin harjaa. Olihan tallissa monia muitakin hevosia, joita täytyi harjata. Harjan ollessa shut puhdas karvoista aloitin harjaamisen. Tällä kertaa Roy vaikutti nauttivan harjauksesta. Puhdistin myös kaviot ja selvitin hiukan häntää ja harjaa. Kun Roy oli valmis vein harjat takaisin koriin ja otin lattialle laittamani varusteet. Ensin laitoin juoksutusvyön,jonka jälkeen tuli kapsoni. Sitten vielä laitoin suojat joka jalkaan. Hain vielä itselleni kypärän, hanskat ja juoksutuspiiskan.
Vein Royn ympyräkentälle, jossa sitä olisi helppo juoksuttaa. Menin itse keskelle ympyrää. Roy tietenkin seurasi perässäni, joten jouduin ajamaan sen pois luotani.
-Nonii, pysy nyt siellä nii voijaa alottaa, sanoin sille ja napautin hieman piiskaa maata vasten. Nyt Roy pysyi paikoilaan, joten pystyin aloittamaan.
-Käynti Roy, sanoin sille. Mutta Roy vain katsoi minua kummissaan. Toistin sanan ja napsautin piiskaa sen takan ilmassa. Roy lähti käyntiin. Annoin Royn mennä muutaman kieroksen käyntiä, kunnes vaihdoin suunnan. Tällä kertaa Roy totteli ääntäni. Kun kierros oltiin menty jälleen käynnillä kehotin Royta nostamaan ravin. Ensi alkuun ravi oli töksähtelevän näköistä, mutta samassa se olikin jo kiitoravissa. Hidastin hieman sen vauhtia. Roy viskaisi vain päätään ja pukitti.
-Roy! Oohan nyt kunnolla, sanoin sille tiukasti. Naputin jälleen piiskaa sen takan ja sain sen siirtymän laukkaan. Annoin sen laukata muutaman kierroksen, kunnes käskin takaisin käyntiin. Royn ollessa käynissä kehuin sitä. Pysäytin Royn ja menin sen luo. Taputin sitä kaulalle, ennenkuin lähdin taluttamaan sitä talliin.
-Käydään sitten myöhemmin maastossa. Mitäs siitä sanot?, kysyin siltä. Kuin vastaukseksi se nyökytti päätään ja pärskähti.
-Hahhah!Hyvä, että olet samaa mieltä, sanoin sille vieläkin nauraen.
Tallissa riisuin siltä varusteet ja vein ne paikoileen. Palasin harjat mukanani ja aloin harjata. Nyt Roy hieman luimi mahan alta harjatessani. Kuitenkaan se ei yrittänyt näykätä. Otin vielä pehmeän pääharjan, jolla harjasin Royn pään ja jalat.
-Nuin! Nyt vielä harja, häntä ja kaviot, sanoin Roylle reippaasti. Aloin selvittämään häntää.
Hännässä menikin kauan aikaa, mutta nyt häntä oli ainakin siisti. Seuraavaksi oli harjan vuoro, joka olikin helppo harjata ihan harjakammalla. Putsasin vielä kaviot kaviokoukulla. Vihdoin ollessani valmis annoin Roylle palkinnoksi omenan palan. Vein harjat pois ja palasin Royn karsinalle. Otin sen riimunnarun ja kiinitin riimuun. Talutin Royta ovea kohti. Osa hevosista oli vielä sisällä. Kuulin Chilin hirnuvan Royn perään. Roykin rupesi hirnumaan ja alkoi vetämään takaisin tallin perälle.
-Ei Roy! Chili tulee kyllä pian, tule nyt!, jouduin miltei huutamaan, mutta lopulta jollain ihme konstilla sain sen ulos. Onneksi Royn ja Chilin tarha oli likellä tarhaa. Sain Royn aitojen sisä puolelle ja portin kiini. Samassa Roy alkoi hirnumaan ja ravaamaan aidan vierellä. Samassa näin Hydron tulevan tallista Otavaa taluttaen.
-Hei Hydro! Odota, huusin hänelle. Hydro pysähtyi Otavan kanssa ja katsoi ensin minua ja sitten aidan vierellä ravaavaa Royta. Hölkkäsin hänen luokseen ja kysyin:
-Voisinko viiä Chilin jo tarhaan, vai miten teen?
-Etköhän sinä voi sen viedä. Kumpikin varmaan rauhoittuu sitten, Hydro sanoi ja nyökkäsi tallin suuntaan, josta kuului myös hirnuntaa ja kavion pauketta. Nyökkäsin ja menin talliin. Kävelin viimeiselle karsina riville ja käänyin vasemmalle. Menin Chilin karsinalle ja näin mitä Hydro oli tarkoittanut. Chili kiersi hädissään ympyrää ja aina välillä potkaisi ovea ja hirnui.
-Hei Chili! Rauhoituhan niin vien sinut Royn luo, sanoin sille. Otin riimunnarun ja makupalan toiseen käteen. Näytin makupalaa Chilille. Hetkeksi ori pysähtyi ja nappasi herkun suuhunsa. Se riitti minulle. Sain Chilin kiini riimunnaruun. Aukaisin karsinan oven. Chilin tajutessa, että se pääsisi ulos meinasin kaatua. Ori veti hirveellä kiireellä minua perässään suoraan ulos ja Royn luo. Laskin Chilin nopeasti tarhaan Royn luo. Hengitin syvään hengästyneenä. Katsoin Royn Chilin leikkisää tepastelua. Pudistin päätäni kummissani ja palasin talliin.
Tallissa otin kottikärryt ja talikon. Aloin siivota Royn karsinaa, niikuin viimeksikin.
Työnsin kottikärryt ulos ja vein niitä kohti lantalaa. Etsin sopivan kohdan ja kippasin likaiset aluset lantalaan. Vedin kärryt pois ja palasin talliin. Jätin kärryt niiden paikoileen. Tasoitin vielä talikolla aluset ja vein sitten talikonkin pois. Katsahdin kellooni. Pian olisi ruoka ja pitäisi mennä syömään. Onneksi ehtisin vielä tulla tallille ja käydä maastossa. Kävelin pois tallista.
-Meen kotiin syömään, mut tuun vielä tallille, huikkasin Hydrolle ja lähdin kotiin päin.

Kotona ruoka olikin jo valmista. Söin niin nopeasti, kuin pystyin. Olin kerran tukehtuakkin salaattiin.
-Rauhallisesti, äitin sanoi.
-Joo, joo, sanoin vain ja jatkoin samalla tahdilla syömistä.
Onneksi sain syötyä aika pian. Päätin käydä vielä nopeasti netissä. Aukaisin koneen ja menin nettiin.
Surfasin hetken netissä, mutta sammutin sen kuitenkin pian. Menin eteiseen ja laitoin saappaat jalkaan. Otin kypärän eteisen pöydältä.
-Meen tallille. Tuun sit aijoissa, lupasin äidille ja pinkaisin sitten ulos talosta. Lähdin nopeata tahtia kävelemään tallille.

Tallipihalla moikkasin autoon menevää Hydroa. Kävelin Royn ja Chilin tarhalle.
-Nyt mennään sinne maastoon, sanoin Roylle.
Tallissa vein Royn omaan karsinaansa odottamaan. Hain aamulla putsaamani varusteet ja harjat. Harjasin Royn vian pikaisesti. Satuloidessa Roy pullisteli ja yritti väistää. Lopulta sain satulan kuitenkin sen selkään. Suitsiessa ei meinannut ottaa kuolaimia, joten jouduin laittamaan sormeni sen hammaslomaan, ennenkuin suu aukesi. Royn ollessa vihdoin valmis laitoin kypärän päähäni ja talutin sen ulos. Nousin sen selkään ja kokosin ohjat. Annoin pohkeita ja Roy lähti käyntiin. Kiersimme tallin ja menimme kesälaitumen ja ympyräkentän välistä.
Roy liikkui virekästi korvat höröllä, joten annoin ohjia ja kehtoin raviin. Huomasin Royn ravin olevan nyt hieman tasaisempaa. Tein kuitenkin muutaman pidätteen, jotta ravi olisi ollut kuin muilakin hevosilla yleensä. Sain Royn menemään niinkuin halusin. Hymyilin ja rapsutin sitä korvan takaa. Menimme ravia vielä hetken. Lopulta annoin pihkeita ja lyhensin ohjia. Roy siirtyi kuuliaisesti laukkaan. Pidätin hieman, sillä laukka muuttui jälleen epämääräiseksi. Jatkoimme laukkaamista, kunnes Roy löysi oikean tahdin ja laukka muuttui paremmaksi. Menimme niin hetken, mutta siirsin Royn sitten käyntiin. Vasta nyt oikeastaan aloin katsella maisemia. Huomasin, että saavuimme jonkin laisen pellon laidalle. Katselin sitä ihailen. Pysäytin Royn ja vain katselin maisemaa.
-Eikö olekkin nättiä Roy?, kysyin siltä. Katsoin sitä ja huomasin sen kaulan menevän suoraan maahan.
-Jaaha! Vai sillä lailla. Nyt turpa pois sieltä maan rajalta. Jatketaan matkaa, sanoin ja annoin pohkeita. Ensin Roy hangotteli vastaan ja napsi vain ruoho tuppoja suuhunsa.
-Roy!, sanoin käsekvästi. Vihdoin sain hevosen liikkeelle.
Jatkoin ratsastamista pellon toiselle puolen. Siellä kuitenkin käänyin ja lähdin palaamaan takaisin. Annoin Royn laukata pellon poikki. Tosin jouduin jälleen tekemään pidätteitä, ettei laukka päässyt epämääräiseksi. Hidastin käyntiin, kun pääsimme toiselle puolelle. Sille puolelle josta olimme tulleet. Loppu matkan annoin Royn mennä vain käyntiä.

Kuului pientä kavion kopsuntaa, kun ratsastin Roylla tallin eteen. Pysäytin sen ja laskeuduin alas. Taputin jälleen kaulalle ja talutin Royn sisälle talliin. Kuului vain kavioiden pauke, kun Roy seurasi minua karsinalleen. Riisuin Royn varusteet sen karsinassa. Kävin huuhtasemassa kuolainta ja vein varusteet varustehuoneeseen. Harjasin Royn vielä perusteelisesti. Annoin sille makupalan, jonka se oikeastaan huomasi taskussani.
-Noh, tämän kerran. Ensi kerralla et saa kuitenkaan näin montaa herkkua päivässä, vannotin sille. Naurahdin, kun Roy pärskähti ja heilautti päätään, kuin sanoakseen "Mitä!?Ei herkkuja?!". Taputin sitä. Vein sen vielä ulos Chilin luo.
Kaksikymmentä minuuttia vain katselin, kun hevoset olivat ulkona. Osa nukkui, toiset söivät ja muutamat leikkivät. En keksinyt enää mitään mitä olisin voinut tehdä. Muistin vain, että olin luvannut tulla ajoissa kotiin. Tiesin, että minun pitäisi lähteä nyt kotiin päin. Hetken kävelin vielä päämäärättömästi pihalla, kunnes päätin lähteä kotiin. Kello ei vielä ollut kuitenkaan sen vertaa, että Royta olisi voinut viedä sisälle. Näin Hydron auton olevan paikoilaan. Menin toimistoon. Näin siellä Hydron istuvan ja katsovan otsa rypyssä jotain paperia.
-Ai, moi!, Hydro huudahti minut nähdessään.
-Moi. Minä vain, että lähden nyt kotia, niin voit varmaan viedä sitten Roynkin sisälle, sanoin vaikka tiesin, että Hydro tietenkin veisi Roynkin sisälle.
-Tietenkin, Hydro sanoi ja hymyili. Sanoin tälle heipat ja lähdin kävelemään jo toisen kerran tänään kotiin.

Vastaus:

Aivan mahtava tarina, olet tosi taitava :) Lukiessani tarinaa tuntui siltä että olin itse paikalla ja pystyin kuvittelemaan kaiken mitä tapahtui. Tykkään paljon siitä ettei koko tarina ole vain yhtä tekstiä, vaan se on paloiteltu hyvin :> Ilahduin paljon kun näin että oikeinkirjoituskin on kohdallaan tällä kertaa ;) Olet todella kekseliäs, ja tuli hymy huulille kun sait idean juoksuttaa Royta ympyräkentällä :> Eipä muuta, eikun arvosteluun!

Pitkä tarina +12 v€
Paloiteltu, helposti luettava teksti +9 v€
Hyvä oikeinkirjoitus +5 v€
Todella realistinen tarina +8 v€

Pieniä kirjoitusvirheitä -2 v€

Yhteensä: 32 v€ + 1kk ratsastustaitoon

Upeaa työtä, moni ei osaa kirjoittaa noin hyvin :)

Nimi: Lumo

24.07.2012 20:52
Juoksin niin nopeasti kuin pääsin ja hiljensin vasta tallien ja tarhojen tullessa näkyviin.Huohotin hengästyneenä ja oikaisin parkkipaikan läpi.Katselin tarhoja,joissa oli hevosia.Pian huomasinkin Royn toisen hevosen kanssa.Kävelin portille rauhallisesti ja katselin vain hetken.Hämärästi muistin toisen hevosen olevan Chili.
-Terve Roy ja Chili.Mitä kuuluu?,rupattelin hevosille,jotka tosin katsoivat minua kummissaan.
-Ettehän te tietenkään minua ymmärrä.Noh,Roy aika mennä hoitamaan sinut,sanoin ja kutsuin Royn portille.Kiinitin riimunnarun Royn tullessa portille.
-Hyvä poika,kehaisin sitä ja suljin portin takanamme.Otin paremman otteen narusta ja lähdin taluttamaan Royta tallia kohden.
Tallissa talutin Royn tallin perälle,jossa sen karsinakin sijaitsi.Vein Royn karsinaansa ja hain sen harjat.Palasin pian ja otin kovan harjan,jolla aloin harjata.Aloitin kaulasta ja etenin kohti häntää.Kun harjasin mahan alta Roy alkoi luimia.Samassa näin terävät hampaat.Yritin kiljaista,mutta en saanut ääntä kuulumaan.Oikeastaan olin iloinen,että ääni ei kuulunut.Se olisi säikyttänyt Royn.Olin kuitenkin ehtinyt väistämään hampaita ja huohotin nyt karsinan toisella puolen.Katselin Royta kaltereiden takaa hieman peloissani.Roykin katsoi minua,mutta vihaisesti.Olin hetken aikaa vain paikoilani,kunnes aloin toimia.Menin karsinaan takaisin ja jätin harjan pois.Menin Royn pään luo ja silitin sitä.Puhelin sille rauhoittavasti ja odotin,että luiminta loppuisi.
Kun Royn korvat jälleen olivat tuttuun tapaan hörössä hain harjan.Mutta tällä kertaa pehmeän.Aloin jälleen harjata,mutta pehmeämmin.Mahan alta harjatessani Roy luimi jälleen,muttei yrittänyt näykätä.
Kun koko hevonen oli lopulta putsattu kavioita myöten taputin sitä lautasille ja annoin porkkanan.Royn syödessä makupalaa vein harjat ja otin samalla mukaan suitset ja satulan.
Palasin karsinalle.Jätin suitset vielä roikkumaan käytävän puolelle.Menin karsinaan satula mukanani.Nostin sen nopealla liikkeellä Royn selän ylä puolelle.Laskin sen sitten hitaasti alas.Kun satula oli oikeassa kohti kiinitin satulavyön kiini ja otin suitset karsinan edestä.Laitoin ohjat kaulalle,jonka jälkeen tarjosin kuolaimia.Ensin Roy hangottelin tiukasti vastaan,mutta lopulta aukaisi suunsa.Muuten suitset oli helppo laittaa.
Kun olin taluttanut Royn ulos etsin korokkeen.Ennen kuin kuitenkaan nousin Royn selkään kiristin satulavyötä varmuuden vuoksi.Sen jälkeen taiteilin itseni satulaan ja säädin jalustimet oikein.Lopulta annoin pohkeita ja ohjasin Royn kentälle.
-Ei mennä mitään hirmu vaikeeta ihan vain totutellaan toisiime,sanoin Roylle.Aluksi annoin pitkät ohjat,mutta viiden minuutin jälkeen kokosin ne ja annoin luvan siirtyä raviin.Huomasin Royn menevän kiitoravia,joten tein hieman pidätteitä,jotta ravi hidastuisi.Onnistuin siinä vain hetkeksi.Sillä pian Roy paineli jo kiitoravia.Tein jälleen pidätteitä.Sain Royn kunnolla pysymään 'oikeassa' ravissa.Annoin kuitenkin luvan siirtyä laukkaan pitkällä sivulla.Tunsin miten tasapainoni horjui laukassa.Tein jälleen pidätteitä ja tiukkoja käänöksiä.Joka käänöksen jälkeen laukka pysyo hyvänä hetken,mutta vain hetken.
Jatkoin harjoitusta vielä tovin,kunnes hidastin käyntiin.
-Tämä riittää tältä päivältä,sanoin Roylle ja taputin sitä.Annoin ohjia enemmän,jotta Roy sai venytellä kaulaansa.
Menin loppu käyntejä melkein kymmenen minuuttia,kunnes tein kaaron tallin suuntaan ja tulin alas satulasta.Vedin ohjat kaulan yli ja talutin Royn takaisin talliin.Vein sen pesupaikalle,jossa hoitaminen kävi nopeammin.Riisuin satulan ja suitset.Huuhtasin kuolaimet vedessä ja vein ne varustehuoneeseen.Takaisin palasin harjat mukanani.Sen sijaan,että olisin alkanut hoitamaan otin suihkuin.Aloin huuhdella Royn jalkoja.
-Tämä on tarpeen Roy.Ulkona on todella kuuma,sanoin sille tiukasti kun se alkoi steppaamaan.Sain kaikki jalat suihkutettua,jonka jälkeen sammutin hanan.Kehuin Royta ja otin sitten hikiviilan,jolla lähti kätevästi enimmät vedet pois.
Harjasin Royta vielä hieman pehmeällä harjalla,kunnes vein tavarat pois.Otin sitten Royn riimunnaruun ja talutin ulos auringon paahteeseen.Taluttelin sitä ympäri talli pihaa ja katselin samalla paikkoja.Huomasin lantalan,omistajan talon,toimiston...
-Hieno paikka,ajattelin ja talutin sitten Royn tarhalle,jossa Chili jo odotti.
-Heh!Tuliko ikävä Royta?,kysyin Chililtä hieman nauraen.Laskin Royn tarhaan ja pian jo Chili ja Roy 'leikkivät' keskenään.Katselin niiden temmellystä hetken ajan,kunnes menin talliin.Hain talikon ja kottikärryt.Menin Royn karsinalle ja aloin siivota sitä.
Olin siivonnut miltei puoli karsinaa kun kuulin,jonkun tulevan.Käänyin nopeasti ja katsoin kuka tuli.
-Terve!Ethän vain säikähtänyt?,kuulin tulijan kysyvän.
-Öh,Terve.En säikähtänyt,valehtelen ja laitan ilmeeni perus lukemille.
-Sinä olet luultavasti se Royn hoitaja Lumo vai?Minä olen tallin omistaja Hydro,Hydroksi esittäytynyt nainen sanoi.
-Öö,juu olen Lumo.Mukava tutustua.Ratsastinkin jo Roylla,sanoin.
-Ai niinkö?No miten meni?,Hydro kysyi kiinostuneena.
-Hyvinhän tuo meni.Mitä nyt hieman tietenkin temppuili,kerroin.
-Hyvä,että tulette toimeen keskenänne.Mutta minun pitää nyt mennä,niin saat sinäkin jatkaa siivoomista.Nähdään,Hydro sanoi ja lähti astelemaan ulos tallista.
-Heippa!,huusin vielä hänen peräänsä,vaikka tuskin hän kuuli.
-Hän vaikuttaa ainakin mukavalta,mietin ja jatkoin keskeytynyttä siivoustani.
Karsinan olessa puhdas vein likaiset alustat lantalaan.Sen jälkeen hain puhtaita alusia,jotka levitin tasaisesti pehmeäksi matoksi lattialle.Vein talikon ja kottikärryt pois.Otin luudan ja aloin lakaista käytävää,joka näytti jo likaiselta.
Viimein käytävänkin ollessa puhdas laitoin luudan takaisin paikoileen.Menin ulos ja istahdin sinne laitetulle penkille.Katselin tallipihaa.Hevoset olivat tarhoissa ja linnut visersivät.Samalla katsahdin kelloon ja hätkähdin.
-Jo noin paljon!,huudahtin.Minun pitäisi olla pian jo kotona.Päätin kuitenkin viedä Royn myös jo sisälle.Kello oli jo sen verran paljon.Sanoin Roylle heipat ja annoin porkkanan.Kävelin sitten pois tallista ja lähdin hölkkäämään kotia kohden.

Vastaus:

Hienoa, Lumo! Tykkään kirjoitustyylistäsi :> Voisit vielä jättää välin pisteen ja pilkun jälkeen, niin tulee kokonaisempaa ja siistimpää tekstiä :) Tykkään paljon siitä, että olet katsonut pohjapiirroksia, ja kirjoittamasi täsmää tallin olemukseen. Haluaisin vielä sanoa, että hevosilla ei ole omia harjoja, ennen kuin hoitaja ostaa ne. Kaikilla hevosilla on siis yhteinen harjakori.

Arvostelu:

Pitkä tarina +8 v€
Teksti vastaa tallin kokonaisuuteen +8 v€
Selkeä teksti +5 v€
Hyvin sommiteltu vuoropuhelu +7 v€

Oikeinkirjoitusvirheitä (välit pisteen ja pilkun jälkeen) -5 v€

Yhteensä: 23 v€ + 1kk ratsastustaitoon

Todella hienosti kirjoitat, jatka samaan malliin! :>
Kerro kaverille
Powered by Putteri Technology
©2020 • Virtuaalitalli Narsissi - suntuubi.com